IRC-Galleria

Sain kuin sainkin jatkoa vielä lisää taidemallin työlleni. Lyhyessä ajassa kalenterini täyttyi posetuksella, kun sekä Ingmanilta että Muotoiluakatemialta otettiin yhteyttä. Ingmanilla olin aprillipäiväviikolla poseeraamassa lähes 30 tunnin ajan kakkosvuositason kuvataiteilijoille, jotka saivat ilmaista työssään vapaasti ottamaani asentoa (värimaailma, paperin koko, piirrosvälineet kaikki vapaita), sekä entuudestaan tutulle K13-luokalle, jonka kanssa pääsin tutustumaan kuvanveiston maailmaan. Samoin Muotoiluakatemialla olin maaliskuun lopusta toukokuun alkuun kuvanveistossa mallina, kun entinen malli joutui perumaan keikkansa terveydellisistä syistä (asennot kävivät liian rankoiksi lasta odottavalle mallille).

Kuvanveistosta tulee sanana varmaankin mieleen jonkinlainen (marmorinen?) kivi, johon muotoillaan talttojen ja vasaroiden avulla veistos. Väärä luulo: kummallakin koululla käytettiin savea. Savi lieneekin kätevämpi muotoilumassa opiskelijoille, joista monet muotoilevat ensimmäistä kertaa elävän mallin avulla patsasta. Kiveä hakatessa yksi virhe voi pilata kaiken, mutta savea voi lisätä ja poistaa vapaasti. Lisäksi savi on yksinkertaisesti halvempaa.

Koulujen ajankäyttö erosi hieman toisistaan: Ingman varasi aikaa yhden saviveistoksen tekoon noin 20 tuntia: aluksi mallasimme asentoa, ja päädyimme istuvaan, epäsymmetriseen asentoon oppilaiden ehdotusten perusteella. Tämän jälkeen käytettiin noin pari tuntia erilaisten mittojen ottamiseen: hartioiden leveys, pään pituus, selän pituus, alustan ja alustan istuinosan mitat... (jos jotakuta nyt niin kiinnostaa niin pippeliä ei mitattu) Mittojen perusteella muodostettiin erilaiset mittakaavapiirrokset tulevaa veistosta varten: edestä, takaa, ylhäältä päin, sivusta. Lopulta siirryttiin itse patsaan veistämiseen. Piirrokset ja edelleen poseeraava malli pyrkivät tukemaan toisiaan patsaan tekemisessä. Työt onnistuivat hyvin ja monet saivat niihin paljonkin yksityiskohtia aikaiseksi, mutta asennon mutkikkuus toi haastavuutta työn kuivuessa: monet alkoivat halkeilla.


Tämänhän Erkin pepussa on revitelty! Patsaaseen koverretaan reikä, jotta se kuivuisi tasaisemmin.

Muotoiluakatemialla panostettiin määrään: kaksi eri ryhmää tekivät minusta istuvan asennon ja seisovan asennon. Jälkimmäisessä muotoiltiin vain torso (ylävartalo) tai reisien aluetta. Pari oppilasta tekivät myös käteni asentoa jäljittelevät veistokset. Edellisen mallin kanssa he olivat lisäksi tehneet patsaan makaavasta asennosta.

6. toukokuuta mallailin viimeistä kertaa tälle lukukaudelle. Syksyllä keikkaa on mahdollisesti luvassa lisää, mutta näistä kokemuksista tuskin tulen enää kirjoittamaan, ellei vastaan tule jotain todella uutta juttua. Takana on 180 tuntia nakuilua ja arviolta 170 ihmistä. Kokemus on ollut vapauttava ja ihmisenä kasvattava.



Vastataan vielä lopuksi joihinkin työhöni liittyviin kysymyksiin, joita olen saanut. Osaan olen vastannut jo aiemmissa teksteissä ( osa 1 ja osa 2 ), mutta tässä kysymykset ovat koottuina.

Palkkaus?
- Kummallakin oppilaitoksella noin 15 € per tunti (Ingmanilla 15€, Muotoiluakatemialla ~15,16€). Pohjois-Savon Opisto näytti tarjoavan omassa hakemuksessaan mol.fi -sivustolla yhdentoista ja Kuopion kansalaisopisto 16,50 euron tuntipalkkaa, mutta näihin paikkoihin en päässyt hakiessani.

Jännittikö?
- Ensimmäisellä kerralla muistan ajatelleeni hämmentyneenä: "ei vittu, mä teen tämän". Alastomuudesta tulee kuitenkin aika arkista nopeasti sekä oppilaille että mallille itselleen.

Ovatko oppilaat nauraneet tai käyttäytyneet muutoin epäasiallisesti?
- Oppilaiden käytös on ollut asiallista. Työsuojelullisista syistä oppilaita yleensä opastetaan ennen kurssia kunnioittavaan käytökseen (mallia ei saa häiritä, ilkkua, nauraa tai tuijotella mitenkään ylimääräisesti mallin ollessa tauolla eli vaatteet päällä – jälkimmäisestä tosin en ole perustanut itsekään, sillä yleensä tauoilla olen jutellut oppilaille, monien kanssa välit ovat kehittyneet varsin tuttavallisiksi). Samoin oppilaat eivät saa ottaa kuvia töistään mallin poseeratessa, ja tietysti mallista ei ole sallittu ottaa kuvaa. Joitakin oppilaita olen tosin itse pyytänyt ottamaan fotoa muistoksi / blogia varten.

Kun katson näitä maalauksia, sinun kikkelisi --
- Jotkut ovat sanoneet Iso E:n näyttävän "suorastaan kookkaalta" (ask.fm), mutta ihan normaalikokoinen se on. Joillain kursseilla luokassa on lämpimämpää, joillain kylmempää. Yleensä luokissa on kylmää, joten se on aika rutussa. Ei, ei ole ruvennut stondaamaan kertaakaan, tilanne on aika steriili eikä ollenkaan intiimi. Jos rupeaisikin ottamaan eteen, ajattelisin jotain himoja heikentävää. Itseäni on enemmän pohdituttanut, miten naiset saavat hoidettua poseerauksen ilman kiusallisia tilanteita kuukautisten aikana. Kuulemani mukaan osa on pitänyt tällaisina päivinä jaloissaan housuja tai vähintään alushousuja.


Tähän työhön tehtiin myös alusta mukaan. Patsaan pää on lävistetty kepillä hahmon ryhdin ylläpitämiseksi.

Kauanko täytyy poseerata?
- Kerralla poseerataan 20 minuuttia, sen jälkeen taukoa kymmenen minuuttia. Ymmärtääkseni tämä on jonkinlainen sovittu työsuojelullinen systeemi, sillä kummassakin oppilaitoksessa on ollut sama käytäntö ja opettajat ovat olleet siitä kohtuullisen tarkkoja. Käytännössä työpäivästä kuitenkin taukoa on isompi osa kuin kolmasosa oppilaiden kahvi- ja ruokataukojen takia.

Miten pääsen alastonmalliksi ja missä alastonmalleja haetaan?
- Alastonmalleja haetaan taidemallin nimikkeellä. Joihinkin paikkoihin täytyy vain osata hakeutua (esimerkiksi satuin vain kuulemaan Muotoiluakatemialla opiskelevalta oppilaalta, että oppilaitoksella olisi tarvetta miesmallille), monet koulut hakevat mallejaan työvoimatoimiston kautta. Ingmanille pääsin mol.fi -sivuston ansiosta. Alastonmalliksi hakiessa suosittelen esittelemään itsensä (olen itse kertonut nimeni, yhteystietoni, ikäni, pituuteni, painoni ja kuvaillut ulkonäköäni androgyyniseksi) ja laittamaan toki pari kuvaa itsestään – itse laitoin kaksi kuvaa, joissa minulla oli vaatteet päällä, sekä kaksi taidealastonkuvaa, joista vartaloni hahmottaa paremmin.

Millaista vartaloa alastonmallilta vaaditaan?
- Taidemallin vartalolta ei vaadita mitään! Ainoa tarvittava on terve itsetunto ja sen verran hyvä yleiskunto, että jaksaa pysyä paikoillaan 20 minuuttia. Monilla oppilaitoksilla malleja on useampikin, joten kaikenlaiset ihmiset voivat hakea. Eduksi voi olla, jos malliksi hakeva on 1) raskaana oleva tai muutoin keskimääräistä pyöreämpi/tukevampi nainen 2) mies (miesmallit ovat harvinaisempia), jolla ei mieluusti olisi aivan täydellinen vartalo 3) olemukseltaan androgyyninen 4) keski-ikäinen tai vanhempi. Tärkeintä olisi poiketa jonkin verran tavallisesta, sillä perinteisen antiikin Kreikan ajan ihanteiden mukaisen nais- ja miesvartalon piirtäminen/maalaaminen/muotoilu on oppilaille liian helppoa.

Kuinka paljon taidemallille on tarjolla töitä?
- Vaihtelevasti. Välillä voi olla hiljaista, kun kursseja ei ole. Parhaimmillaan minulla on ollut noin 30 tuntia ilkosillaan oloa viikossa.

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/05/alastonmallina-osa-3.html

Eräs erikoisimmista vuoden 2013 uusista kokemuksistani oli ehdottomasti pääseminen taidemalliksi Ingmanin käsi- ja taideteolliselle oppilaitokselle. Selaillessani työkkärin sivuston avoimia työpaikkoja viime lokakuussa silmiini pomppasi koulun hakemus, jossa haettiin taidemallia. Hetken (kolmen sekunnin) harkinnan jälkeen päätin hakea tätä vakanssia ainakin kokeilumielessä. Miksikäs ei? Ei minulla ole mitään hävettävää. Ei minulla ole täydellistä vartaloa, muttei työ sitä vaadikaan, vaan rohkeutta ja hyvää itsetuntoa. Alastomuus on viime aikoina inspiroinut minua muutenkin.

Hakemuksessa kerroin pituuteni ja painoni, hieman itsestäni ja liitin mukaan kaksi normaalia "vaatteet päällä" -kuvaa itsestäni. Lisäksi liitin hakemukseen mukaan entisen seurustelukumppanini ottaman, taidealastonkuvan. Uskoin mahdollisuuksieni päästä malliksi olevan hyvät, sillä todennäköisesti koululla ei ole ollut minua ennemmin androgyynisiä miesmalleja. Koululta ei aluksi kuitenkaan kuulunut mitään, mutta kun viimein marraskuun alussa Ingmanin vararehtori soitteli ja kyseli, olisinko käytettävissä, en voinut olla sanomatta ei.

Huomasin oikeastaan mukavaksi vaihteluksi, että minulla oli työ, jota varten kuului (tai ainakin itse halusin) näyttää hyvälle: siinä missä en sairaalaa siivoamaan lähtiessäni ole jaksanut tukkaani suoristella tai naamaa kursia kasaan, tähän työhön minulla oli hyvä syy sheivata karvat pois, ajaa parta, laittaa tukka hyvin ja laittaa kasvot kuntoon. Hiukset pysyivät päivästä toiseen samana, mutta erilaisia meikkejä tulin mallipäivänä kokeilleeksi.



Parhaimmat reaktiot hommaan tulivat ehdottomasti perheeltäni. Koululla vaatetusalaa opiskeleva pikkusiskoni totesi helpottuneena "onneksi käyneensä jo elävän mallin kurssin", äitini oli uudesta urastani täysin järkyttynyt ja vertasi sitä prostituutioon. "Eikö silloin kaikki ole ikään kuin myynnissä?"



Ensimmäinen työpäiväni oli maanantaina 18. päivä marraskuuta. Pahin jännitys oli mennyt ohi jo edellisen päivän iltana. Opettaja aloitti tunnin mallin ohjauksella: minun ei aluksi tarvinnut ottaa vaatteitani pois, vaan ensimmäiseksi opettaja neuvoi erilaisia asentoja ja miten mallia kuuluu ohjeistaa niihin. Malliin ei missään vaiheessa kosketa, vaan ohjauksen täytyy työsuojelullisista syistä tapahtua vain suullisesti. Lopulta oikean asennon löydyttyä hän sanoikin: "No niin, laitahan malli työvaatteet päälle – eli vaatteet pois."



Riisuuntumista varten minulla oli käytössäni yksityinen luksussviitti (lue: luokan eräässä nurkassa ollut varastokomero), jossa päivän alussa otin vaatteet pois. Tauot kuului erottaa mallaamisesta pukemalla tauon ajaksi jokin helposti päälle vedettävä vaate päälle. Itse pidin tauoilla suurikokoista hupparia.
Kun ensimmäisen kerran nousin jalustalle ja vedin hupparin pois päältäni, tunsin kehossa pientä jännityksen tunnetta. Alastomuuteen tottui kuitenkin nopeasti, samoin oppilaat alkoivat suhtautua siihen neutraalisti miltei heti.

Elävästä mallista piirtämisessä tärkeintä on huomioida valojen, varjojen ja heijastusten asettuminen ihmisvartalolla. Siinä mielessä alastomuus on toissijaista. Kurssin päätavoitteena oli saada aikaan valomaailman kannalta ja anatomisesti realistinen teos. Vartaloni muutettiin siis viivoiksi, laatikoiksi ja palloiksi. Oppilaat aloittivat kurssin A4-paperille tehtävällä luonnoksella. Siitä siirryttiin suurikokoisempaan hiilipiirrokseen, jossa keskityttiin erityisesti valoihin ja varjoihin. Viimeiseksi tehtiin värillinen maalaus, jossa valomaailman rinnalle nousivat värit ja niiden käyttäminen yhdessä.

Poseerasin kerrallaan 20 minuuttia, sen jälkeen pidin kymmenen minuutin tauon. Päivät olivat neljästä kuuteen tuntia pitkiä. Työ oli yllättävän fyysistä: kun tuli pidettyä samaa asentoa koko päivän ajan, erityisesti vasen kantapääni, jolla painoni oli, puutui monesti.

Koska mallin työhön kuului vain asennon ottaminen ja asettuminen paikoilleen tietyksi ajaksi, minulla oli mukavan paljon aikaa erilaisille mietiskelyille. Kokemus sai erityisesti pohtimaan, miksi suhtaudumme niin häpeällisesti alastomuuteen ja omaan vartaloomme. Loppujen lopuksi kyseessä on eräs maailman luonnollisimmista asioista. Alastonmalleilu oli siten myös hyvin vapauttavaa.

Moni tiedusteli jo ennen tätä blogimerkintää eräästä aiheesta, joten puhuttakoon siitä myös tässä. Kikkelistä. Minulta on kyselty, että entä jos minulla alkaisi stondaamaan poseeratessa. Noh, aluksikin, luokkahuoneessa oli aivan perkeleen kylmää, joten Iso E (en kutsu sitä oikeasti tuolla nimellä) oli aivan rutussa, eikä seisokin pelkoa todellakaan ollut. (:D)



Eräs ehdottomasti jännimmistä huomioista piirroksia ja maalauksia katsellessa oli huomata, kuinka eri tavoin ihmistä voidaan tulkita. Erään opiskelijan työssä näytin anorektisen laihalta animepojalta (awws), jossain toisessa tiimalasivartaloni vuoksi näytin aika muhkealle ("tää mun työni näyttää enemmän lihavalta naiselta"). Osa kiinnitti huomiota maskuliinisiin puoliini, osa feminiinisiin. Toisessa työssä asentoni saattoi näyttää uhmakkaalle, toisessa rentoutuneelle. Osa töistä tuntui miltei imartelevilta, osa taas... vähemmän mairittelevilta.

Tietyt jutut myös nousivat työpäiväni huvituksiksi. Koska olin itse hiljaa pitääkseni saman asennon, opin kuuntelemaan oppilaiden ja opettajan juttuja. Välillä jotkut vitsit olivat tosin niin hupaisia, että pari kertaa repesin itsekin jalustalla niille. Kurssin aikana eräänä huvittavana yksityiskohtana toistui myös se, kuinka opettaja ei millään muistanut erään oppilaan nimeä, vaan kutsui tätä muun muassa nimillä "sinä tyttö joka olit Lieksasta" ja "sinä sporttinen" (tytöllä oli tuona aamuna päällään verkkarit). Vapaa-ajalla tulin tehneeksi muutenkin K13-luokan kuvataideopiskelijoiden kanssa tuttavuutta – mielettömän hauskoja ja ihania ihmisiä.

Alastonmallina toiminen oli hauska, vapauttava ja hyväpalkkainen (15€/h) kokemus. Homman suurin plussa on juuri se, kuinka vapauttavaa se onkaan. Voi kunpa tätä voisi tehdä kokoaikaisena duunina!

Ps. Opettajakin oli tyytyväinen, luut ja lihakset erottuivat hyvin ja tavallista hankalampi, tiimalasimallinen vartaloni toi oppilaille haastetta. Pysyin myös hyvin paikoillani. Sen myötä meitsi nähdään vissiin Ingmanilla jatkossakin. Nähdään siis tammikuussa K13-luokan toinen puolisko!

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2013/12/alastonmallina.html

KAIKKI rakastavat alastonta Lindaa! <3


Muistakaa se! ;)