IRC-Galleria

Päivä 01: kuva itsestäsi
Päivä 02: kuva miltä sinusta tuntui tänään
Päivä 03: kuva mitä teit tnä
päivä 04: kuva jostain mitä olet menettänyt
Päivä 05: kuva aamustasi
Päivä 06: kuva,joka inspiroi sinua



Päivä 07: kuva minne haluaisit mennä
Päivä 08: kuva jostain mihin uskoit lapsena
Päivä 09: kuva mitä söit lounaaksi
Päivä 10: kuva siitä, mitä haluat tehdä
Päivä 11: kuva lempijuomasi
Päivä 12: kuva suosikki ruuastasi
Päivä 13: kuva jostain mitä pelkäät
Päivä 14: kuva joka kiihottaa sinua
Päivä 15: kuva sinusta ja ystävästäsi (ystävistäsi)
Päivä 16: kuva kännykästäsi
Päivä 17: kuva huoneestasi
Päivä 18: kuva jotain haluaisi tehdä ennen kuolemaasi
Päivä 19: kuva suosikki soittimestasi
Päivä 20: kuva jostain mitä teet joka päivä
Päivä 21: Kuva, joka kuvaa elämääsi
Päivä 22: kuva henkilöstä jonka haluaisit tavata
Päivä 23: kuva sinusta enemmän kuin 10 vuotta sitten
Päivä 24: kuva henkilöstä jota ihailet
Päivä 25: kuva joka saa sinut hymyilemään
Päivä 26: kuva, joka tekee sinut vihaiseksi
Päivä 27: kuva, joka tekee sinut surulliseksi
Päivä 28: kuva parhaasta puolestasi/osastasi
Päivä 29: kuva tuskallisesta muistosta
Päivä 30: kuva onnellisesta muistosta

Jee pääsee sittenkin yökahvilaan! (:
Tänään on koko päivän ollu aika kumma fiilis, toisaalta sellanen leijuntafiilis mut toisaalta sellanen et ootan millon ne pilvilinnat sortuu romahtaa murtuu menee rikki.

+ Musta jotenkin tuntuu et miitti jää välistä...
Syökää ikkunalautoja prkl.

pilvet kasaantuu, maailma on harmaa
en jaksa enää uskoo et aurinko vois vielä paistaa
risu kasaan ei aurinko paista, liikaa esteitä sen tiellä
sade paiskoo naamaan karua maailmaa
sen kylmät totuuden pisarat herättää mut
mä en murru vielä, hetkeks viel jään sateeseen
haluun muistaa sen etten enää siihen kaadu uudelleen
siihen maailman murheiden lätäkköön, mä lähen pois rankkasateesta en kato taakse,
mä jaksan tän, mä pidän tän myrskyn sisälläni
en kaada tätä muitte niskaan, oma maailma tässä mulle raivoaa
en mä muille tätä haluu huoleks antaa
oon mä ennenki myrskyt setviny, ei tää oo uutta
mut joku täs painaa, enemmä ku enne
en tiiä mikä mut tää on erillaista ku viimeks
mä en ehkä sittenkää jaksa vaik luulin, ehk mä oon väsyny
ehkä mä en jaksa, must tuntuu etten pakoon pääse
oon vankilassa, joku voima mua pitää omana
ei päästä mua menemää

Tää on Ghost Hunt fanfic. Ja tätä alkua ei ymmärrä jos ei ole tutustunut tähän kyseiseen kirjasarjaan/mangaan/animeen. Toi Main ja Madokan keskustelu löytyy sarjasta, mut menin ja muutin sitä vähän. Ja koska kyseistä sarjaa ei ole saatavilla suomeksi (?) niin jouduin vähän terästyttämään englannin kielen taitojani. Siis kun suurin osa tuosta keskustelusta on suoraan käännetty suomeksi (lol, feilaan siinäki XD). Ja oma tarinan tapainen alkaa siis siitä kun nuo yhet tyypit jumii siellä oven takana.

Periaatteessa osasin selittää oikein :D Mut ne, jotka tään sattuu ehkä lukemaan (jos kukaan jaksaa vaivautua minun itseni lisäksi) saa toki kommentoida. Haukkua saa, mutta nätisti. Kirjoitusvirheistä saa ja pitää mainita. Ja ne onnistuneimmatki kohdat voi poimia sieltä jostain (mahtuupa tähänki paljon feilaamisia tai onnistumisia, tämmönen raapale). Mut joo, kivaa tulee olemaan ku kirjotan tätä lisää.

HUOMIO! Paritan tässä mm. kaks miespuolista henkilöä keskenään! (Vaikka Naru ja Mai kuuluu oikeasti yhteen, oli ihan pakko kirjottaa homoilua kun nyt sain inspiraation)!! Tulipa pitkä jaaritus. LOL, ei minua väsytä XD







Heartbeat

Se päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Lapset leikkivät koulujen pihoilla ja varttuneempikin väki malttoi pysähtyä hetkeksi ja hymyillä. Iloiset äänet kantautuivat Main korviin, joka oli hetkeksi unohtunut tuijottamaan edessään olevaa kirjahyllyä. Itse hyllyssä ei ollut mitään kiinnostavaa, mutta Main päässä risteilevät ajatukset olivat todella mielenkiintoisia. Hän oli väsynyt edellisestä kummituksen karkoitus -keikasta, mutta jaksoi silti suoda ajatuksen jos toisenkin Narulle. Mai ei voinut sille mitään, mutta Naru sai hänen sisuskalunsa vääntymään ja perhoset liitelemään luvatta hänen vatsassaan. Toki hän mietti myös sitä, oliko hänellä todella energiaa pelkkään haaveiluun. Vaikka hän tiesi kuinka kusipää Naru osasi olla, hänen ajatuksensa oli kuin liimattu pikaliimalla kiinni Naruun. Maita alkoi naurattaa kun hän yritti nähdä mielessään kuinka hänen omat ajatuksensa seurasivat Narua kuin varjo.

Hihittäessään itsekseen hän ei huomannut, että ovi aukesi ja sulkeutui. Mai säikähti hypähtäen sohvalta kun Madoka heilautti kättään hänen kasvojensa edessä. Madoka hymyili tavalliseen tapaansa.
"Anteeksi. En tahtonut säikyttää, olit vain niin ajatuksissasi, ettet kuullut kun tervehdin sinua", Madoka sanoi anteeksi pyytävästi.
"Ah, ei se mitään. Minä, tuota... Tervetuloa! Haluaisitko teetä?"
"Ei kiitos. Missä Naru ja Lin ovat?"
"He lähtivät syömään lounasta. Oliko sinulla syy miksi tulit?"
"Ei se mitään, tulen myöhemmin uudestaan. Ehkä poikkean itsekin syömään."
"Kerronko heille, että kävit?"
"Se on salaisuus."
Madokan salaperäisyys sai Main hieman hämilleen, mutta hän ei voinut olla hymyilemättä. Kun he olivat kahden hän tajusi, että nyt olisi oiva tilaisuus kysyä Narusta ja hänen elämästään.
"Mori-san?" Mai aloitti varovaisesti.
"Niin?"
"Millaiset Narun vanhemmat ovat?"
"Kuinka niin? He ovat normaaleja ihmisiä", Madoka vastasi ihmetellen.
"Normaalit ihmiset eivät lopeta ala-ikäisen lapsensa lähettämistä kouluun", Mai totesi.
"Ahahaa, totta. Hänen isä on yliluonnollisien asioiden metsästäjä."
"Mitääh? Hän jatkaa siis isänsä jalan jäljillä?"
"Ahaa, kyselet siis henkilökohtaisella tasolla?"
"Niin, no joo..."
"Naru ei ole ihminen, joka avautuu helposti muille ihmisille, mutta ei ole mitään syytä ylläpitää salamyhkäisyyttä. Minulla on kuitenkin jotain muuta kerrottavaa..."
"Todellako?" Mai innostui ja sai Madokan hymyilemään entistäkin valoisammin.
"Kyllä, tule lähemmäs. Se on salaisuus. Ethän kerro kenellekään?"
"En kerro."
"Hyvä. Itse asiassa Naru ja Lin aikovat karata yhdessä."
"Aikovat... karata... yhdessä? Na...MITÄ?!" Mai luuli saavansa sydänkohtauksen. Hengästyneenä hän vajosi sohvalle istumaan.
"Eikö olekin pyöristyttävää?"
"Todellakin. Sinähän pilailet, etkö vain?"
Keskustelu jatkui yhtä päättömänä pitkän tovin eikä kumpikaan tiennyt, että SPR:n toimiston oven takana seisoivat Naru Ja Lin, jotka kumpikin kuuntelivat järkyttyneenä heistä käytävää keskustelua. Linillä oli pieni aavistus siitä mitä Narun päässä tapahtui sillä hetkellä, mutta hän olisi yllättynyt jos Naru olisi sanonut ajatuksensa ääneen.

Sanomatta sanaakaan Naru kääntyi ja marssi ulos auringon paisteeseen. Lin jäi hämmentyneenä tuijottamaan Narun perään. Oli näköjään vieläkin paljon asioita, joita Lin ei tiennyt Narusta.


-JATKUU-

Alotan taas laihuttaan ;)
Heti ku kerkeen, eli ens viikolla ;-)
Vaikka ei varmaan sillonkaa kerkee joten juoksen yöllä ympyrää pihalla ku on nii valosaaki.
Varokaa naapurit: Marjo laihuttaa joten ette nuku vieläkään täydellisiä unia. Et meijä talossa ois muka joskus hiljasta?
Neverr... ;D

SIENILAULU (irina - pokka)

yhtä toivon enemmän kuin muuta
et' uuden korin sieniä saisin
ja etÂ’ tuntisit oikeesti
miten paljon mä kärsin
ja miten kerran toisensa
jälkeen vierotusoireita tunsin
en mä väitä ettei muka mulla olis muistoo
et’ tein sen yhä uudelleen
vielä kerran uudelleen
pöllin sulta sieniä, ilman mitään väliä

refrain;
sienii sul' on ainakin, se on käynyt selväksi
liikaa oon sen varjolla
jo varastanut korillisii
mistä sain sen käsityksen
et' noin voin tehdä toisille
mut' se sun täytyy kyllä myöntää
sul' on sienii ainakin

mä en tahtois kantaa turhii oireit'
mut' en koskaan sitä ääneen sano en
mä pelkään että joskus peilistäs
katsoo mun kaltainen
sä et' suutu etkä raivoo, etkä huuda,
vaikka sienii pöllinkin
yksi ainoo sieni joka sulle kuuluisikin

kertoo enemmän kuin kaikki sienet yhteensä
siitä mitä tapahtuu gegelandian sisällä
ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
kun saisin korin sieniä, ilman luvatta viemistä
tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua
kuinka suurii oireita saan sienistä vieroituksessa?
oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua
avasit mun silmät enkä ota enää luvatta

refrain

~*~*~*~

kenellä tuli tylsää? XDDDDs <3

Liian monta Sin triple chocolate kakkua... joku taas innostu keskellä yötä leipomaan T=T hahah no nyt saa lihottaa töissä sitten väkee ja antaa parille ystävälle kakkua XD

Eiköhän ne syötyä tule!

<3

(sketch)
jännää, nyt ei jotenki jaksa enää vituttaa tämmönen kotona istuminen. tai siis vituttaa mutta ei jaksa vituttaa enemmän kuin nyt. ei mtään multihuipentumia.

vois melkein jopa ehkä harkita jaksavansa tehdä koulutyötä. mutta ei nyt ihan kuitenkaan..

taidan siis mennä ja tehdä loppuun sen artin työn jonka piti olla valmis jo tasan näppärä ympäripyöreä viikko sitten. kehtaan mennä kouluunkin maanantaina sitten. jees

pitää uskaltaa uskaltaa. ja jaksaa jaksaa.. jännää