Tämä sivu käyttää evästeitä palveluiden toimittamisessa, mainosten personoinnissa ja liikenteen analysoinnissa. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön.
Lisätietoja
Hae
Kirjoita tähän nimi tai nimen osa aloittaaksesi hakemisen.
Hakua tehdessä tapahtui odottamaton virhe. Yritä hetken kuluttua uudestaan!
Hakusi ei tuottanut tuloksia. Ole hyvä ja yritä toisilla hakusanoilla!
Vanhennuin vissiin kuuden tunnin aikana ainaki 40 vuotta!
Nuha iski sitte kunnolla, kuume tekee vissiin tuloaan, mutta pääpointti oli se, että mun jokaiseen lihakseen sattuu ja tää tilanne naurattais, jos se ei repis mun jokaista lihaksentynkää palasiksi. Uliuli ja sillee.
Miksi sairastun aina Stam1nan jälkeen? Viimeksi Saarijärveltä tullessa oli kuumetta ja kaamee nuha och kurkkukipee :´´´D
Yhyy, tulkaa keittää mulle teetä, en pysty kävelee alakertaan.
Ainii ja tuokaa peitto samalla.
..ku että oli ihan perseestä pyöräillä räntä/lumi/vesi sateessa liinkuntapaikalle ja takas ku tuuli_ihan_vitusti_liikaa. Ennen sitä jo paleli ja nyt palelee vielä enemmän.. ihan perseestä tällanen.. oikeesti. Varmana nousee kuume..
joo vittu viiko ollu eristyksis kaikist tääl koton -.-
nii ja oon sit iha vitu kujal kaikest mitä koulus ollaa käyty läpi...
huomennakaa en pääse, ku lääkäri käski jääd kotsaa 8)
kuumet ja flunssaa koko viiko ollu ;S mut onneks oon säästyny possunuhalt!
mut oli iha paskaa lääkäris ku se yks labraämmä ei osannu ees verikoet ottaa ja nyt o hyvä jos käsi ees liikkuu ku sattuu nii v*tusti...
ja joo kieltämät alkaa vähä kyrpii tää koton olemine, ja outoo et sanon tä mut mielummi tulisin kyl kouluunki jo ;O
aijoo ja sit viikoloppun häihi, jee! sielläki varmaa kivaa ku en tunne sielt melkei ketää (y)
no mut ainaki pääsee pois täält kopist :D
eli nään kaikkii vast ens viikost :// ps.on ikävä! pps.en sit jaksanu lukee kaikkii päiväkirjajuttui tai kattoo kaikkie uusii kuvii, ku niit oli miljoona tullu :o
Joskus luulin että olin kesän lapsi. Joskus uskoin rakastavani syksyn maahan putoilevia värejä. Joskus olin varma että talven ensihiutaleet satoivat suoraan kylmästä sydämmestäni. Joskus en tiennyt että oli olemassa mitään ihanampaa kuin kevään tuoksu ja raikkaus.
Tänään tajusin etten rakasta mitään niistä. Ei ole vain yhtä joka syrjäyttää toisen ja jättäisi sydämeen ikuisen onnen.
Muutos.
Muutos on se, mitä minä rakastan. Olen onnellinen kun kesän helteen vaihtuvat syksyn sateen tuoksuun ja ensimmäisiin väri läikkiin. Nautin jokaisesta talven ensihiutaleesta, joka putoaa nenälleni ja silmäripsiini. Ja voi sitä riemua kun kylmä talvi väistyy kevätauringon ja pienten katupurojen tieltä tai kun viimein kesä ottaa voiton ja saa puketua kukkamekkoon.
Se pieni hetki, kun kaikki muuttuu, saa minut onnelliseksi.
Olen itse kuin muuttuva sää. En voi olla samanlainen koskaan. Aina ajan kuluttua, tapahtuu muutos. Olen vangitsematon tuuli, joka puhaltaa salaisuuksia korvaasi. Auringon säteinä lämmitän kasvojasi. Talven pakkashuuruina saan sinut kipristelemään. Kauniina väriloistona saan sinut valtaani. Olen kesyttämätön.
Mutta niin vain sanoi kerran viisas ihminen laulussaan "Mikään ei ole vielä mahdotonta", ja ehkä villin vuoristopuronki voi joku joskus kesyttää ja kahlita myrskytuulen käyttöönsä.