IRC-Galleria

joskus sit miettii et miks yks kaveri on nii helvetin tyhmä..
vittu jos se viel joskus yrittää sitä nii jos se ei vittu kuole nii mä meen henk. kohtasesti ja murhaan sen. tainoennytehkäkuitenkaan

Onko itsemurha todella kannattavaa? En tiedä... Pääsisi pois ja loppuisi tämä tuska. Enää ei sattuisi, ei tarvitsi kestää muiden halveksivia katseita, saisi rauhan... Mutta mitä muille siitä jää? Surua ja ikävää. Tuskani siirtyisi heille. Itsemurha on itsekästä ja se on merkki luovuttamisesta. Mitä siitä?! Joskus on pakko olla itsekäs... Joskus vaan kaikki on liikaa ja on pakko luovuttaa. Mutta jos tekee itsemurhan... sitä ei voi enää peruuttaa. Ei enää ikinä näe rakkaitaan. Ei enää ikinä voi nauttia asioista, joita rakastaa. Ei enää ikinä voi elää. Kannattaako se? Ehkä, ehkä ei... En tiedä! Ei jaksaisi enää tätä paskaa täällä! Eihän minulla enää ole ystäviä... He ovat kaikki kadonneet jonnekin! Vain muutamat ovat jäljellä, ja heitäkään en oikein jaksa. En kykene nauttimaan enää asioista... Haluaisin vain olla yksin kotona ja maata sängyssä. Haluaisin eristäytyä muusta maailmasta kokonaan! Kannattaisiko se? Ehkä, ehkä ei... En tiedä! Maailma on todellakin minua vastaan... Tai sitten kuvittelen niin... Niin, ehkä vain kuvittelen. Miksi sitten ihmiset katoavat ympäriltäni? Miksei kukaan tahdo olla lähelläni ja auttaa minua? No, en tiedä. Ihmiset sanovat välittävänsä, mutta en usko heitä. Mikseivät he sitten pidä yhteyttä?! Jos todella välittää, niin silloin pitäisi yhteyttä ja varmistaisi, että toinen on elossa... Vain yksi rakkaistani tekee sen. Ovatko ihmiset todella niin välinpitämättömiä vai eivätkö he vain ymmärrä?! No, oli miten oli...harkitsen tällä hetkellä vakavasti itsemurhaa(jälleen kerran)... Aikaisemmilta kerroilta olen sen huomannut, että kannattavaa se olisi. Omasta mielestäni. Joka kerta kun olen huomannut epäonnistuneeni jälleen... Se tunne on maailman kamalin! Se epäonnistumisen tunne... Vihaan sitä! En halua enää epäonnistua!

Musiikki pauhaa.
Peittää kaikki muut äänet alleen.
Nuoren tytön itkun ja epätoivon huudot.

Musiikki peittää kaikki huudot ja riidat, mitkä kaikuvat huoneistossa. Mustat hiukset valahtavat kasvoille niiden hautautuessa käsivarsiin. Silmät sulkeutuvat kyynelten valuessa poskia pitkin levittäen tummat meikit mukanaan. Kynnet kaivautuvat kämmeniin nyrkkien puristuessa kiinni tiukasti. Veri nousee kynsien tuottamista haavoista ja valuu käsille. Kosteat silmät avautuvat ja katsovat verta käsissään. Tuo punainen väri saa tuon mustahiuksisen kaunottaren toivomaan pois pääsyä.

Siniset silmät katselevat kauniita ruusuja. Mustia ruusuja punaisten ruusujen rinnalla. Kynä liikkuu paperilla. Kirjoittaa viestiä.
Mustahiuksisen kaunottaren rakkaille.
Selittää.
Miten ei jaksanut kuunnella huutoja ainiaan. Miten ei jaksanut itkeä enää. Miten ei jaksanut rakastaa, koska tiesi sen turhaksi. Miten ei jaksanut yrittää, koska tiesi epäonnistuvansa. Miten ei jaksanut kertoa, koska kukaan ei välitä.
Jokainen sana paperilla lievittää tuskaa ja nostaa kyyneleitä kaunottaren silmiin. Kyyneleet kastelevat kirjeen.

Musta ruusu. Se lojui pöydällä yksinään kirjeen päällä. Kirjeen, joka selitti asioita…
Selitti, miksi mustahiuksinen kaunotar oli luovuttanut.
Selitti, miksi vanhemmat itkivät kaunista tytärtään.
Selitti, miksi mustahiuksinen kaunotar oli löydetty veren ympäröimänä kylpyhuoneen lattialta taannoin.
Tuo musta ruusu. Se oli tyttären suruvalittelu… omille vanhemmilleen… omasta kuolemastaan.

peitettyä surua elän.kuka sitä jaksaa loputtomiin....voimat on niin loppu.ei ole enää oikein muuta sanottavaa.monikin katsoo minua ja näkee iloisen onnellisen ihmisen.sisältä olen aivan palasina.kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää...

ei jaksaisi enää.Kaikki loppuu aikanaan, paitsi tuska.Kaikki loppuu mutta elämä jatkuu.miksi?

Kipu ei lopu koskaan ja sairas ja väsynytkin pakotetaan jaksamaan....Se kaikki voisi loppua näihin kyyneliin.