IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
5.2.2007
Tilastot
Käyntejä: 992 (1.7.2008 alkaen)
Koko
12 jäsentä
Tyttöjä: 12
Keski-ikä
27,2 vuotta
Otos: 11 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 27,2 vuotta

Jäsenet (12)

aBrokenAngelKinneyRia_cherry-cherry^PsychoGirl^[karpalo]tulevapressaElectrowaveSara_HSonya_Sparrowilonaächerry-^
« Uudemmat - Vanhemmat »

ameebaveliOkei.Luonut: ameebaveliMaanantai 07.12.2009 02:14

Mitäköhän mä oikeen kuvittelin? Et kaikki noin vaan loppuis? Ehei.

Puhun nyt marsseista. 30 Seconds to Mars -nimisestä bändistä johon rakastuin 2,5 vuotta sitten. Sittemmin mun, hmm, rakkaus on melko tasasesti laskenu, ja ehkä viimisen vuoden se on ollu oikeestaan sillä tasolla että oon kuunnellu biisejä satunnaisesti sillon tällön.

Nyt tässä syksyllä kuitenki kävi niin, että ei kiinnostanu. Tiesin, että uutta levyä pukkasi. Aha? Ku Kings&Queens julkastiin, meni kauan ennenku ees jaksoin kuunnella sen. Kyllä mä siitä sit pidin, joskaan se ei vakuuttanu kauheesti. Noh, sitte ilmesty koko levy. Tarpeeks kiinnostusta en löytäny et olisin jaksanu kuunnella sen. Kannen näin jossain Demissä levyarvostelun yhteydessä ja se tiikeri oli vaan outo ja korni.

Yeah. Sitten tämä hetki. Jossain puuskassa kirjotin Spotifyyn 30 Seconds to Mars ja huomasin et sielt pystyy kuuntelemaan uutta levyä. Sain jopa aikaseks painaa yhtä biisiä. Hurricane. Siitä tiesin jotain, et siinä on Kanye West fiittaamassa. No, aloin kuuntelemaan.

Kuuntelin koko biisin, 6:11 minuuttia, aivan hiljaa paikallani istuen ja tekemättä mitään. Mieleen tulvahti kaikki muistot marsseihin liittyen (esimerkiksi keikka 1,5 vuotta sitten) ja se tunne miltä tuntu kuunnella niitä biisejä sillon 07 kesällä ku olin ihan huumassa, ja kaikki...

Ja tajusin, et marssit tosiaan on se bändi, jonka takia pretty much kuuntelen nykyään sellasta musiikkia mitä kuuntelen - eli kaikkee. Ennen marssei kuuntelin tosi suppeesti musaa, enkä ees mitään ihmeellistä, tai ainaki siltä nyt tuntuu. Marssit oli mun ensimmäinen lempibändi, vähän ku ensirakkaus (jota mulla kyllä ei oo ollut vielä) ja siitä alko kehittymään mun nykynen suhde musiikkiin. Eli se, etten voi elää ilman sitä.

Joten, tollasella menneisyydellä ei oo mahdollista vaan "kyllästyä". Huomaan sen nyt. Tää levy on aivan ihana. Vaikka mua ei enää kiinnostakaan Jaredin jokanen liike tai muu sellanen, musiikki nähtävästi kiinnostaa. Ja sehän tässä on tärkeintä.

Että tällaisen valaistumisen koin. Provehito In Altum, ilmeisesti.

PS. Ah, nyt sitten vituttaakin kun en pääse keikalle. Ehkä se on tän arvosta.
« Uudemmat - Vanhemmat »