IRC-Galleria

muut paranee ja tykkää olla normaaleja,mä en.
monta vuotta on menny mut silti en halua tulla normaaliksi.
haluan olla edelleen laiha ja kun mulla ei siitä mitään sen isompia ongelmia ole tullu ni kait mä sit olen loppuikäni anorektinen tapaus..

en tiedä,mikä siinä normaalipainossa on niin hirveää,mut kun on tottunu olemaan suht pienissä lukemissa niin pitkään niin sitä kai pelkää että.. mitä?

siinäpä se.miksi olla painavampi?
syön ihan hyvin.
ei ole nälkä
ei ole kylmä
ei koske
mulla on pitkät suht hyvät hiukset
olen hoikka,mut alipainoinen joidenkin mielestä(myös itseni)mutta silti en ole masentunu

silti tuntuu että pidän hampaat irvessä kiinni pikkutytön ruumiista,vaikka ikää tulee ja olen jo aikuinen.

milloin tulee se päivä,jolloin kaikki koko todellisuus pläsähtää mun eteen ja masennun tms?

toisaalta,niin kauan kuin kukaan ei ole huolissaan(kuten ei ole)koska olen ollut niin pitkään alipainoinen,ettei kukaan usko,että mulla enää olisi ongelmaa painon suhteen vaan et olisin luonnostaan laiha..
ehkä olenkin,ehkä mun elimistö on tottunu jo tähän tilaan niin hyvin etten pidä itseäni anorektisena,koska en ole masentunu,koska mulla on menkat,koska en vahtaa syömisiäni,koska elämäni ei pyöri häiriön ympärillä.

olen normaali hoikka aikuinen nainen,joka vahtaa vain vaakaa,kuten kuka tahansa,joka ei halua painon nousevan,mutta jonka ei tarvitse nähdä liikaa vaivaa,ettei pysyisi hoikkana..

tällaista tänään ;)

AAMU

Aamu kevyt,hento,tyhjä.
Kunpa aina olisi aamu,
kunpa aamu olisi aina.

Päivä aamun ja illan välissä.
Kunpa se olisi yhtä kevyt,
kuin aamu.
Yhtä hento ja ohut,
alku päivälle,
illalle,yölle.

Ilta raskas painava,täysi.
Täynnä tyhjää,
tyhjää täynnä.
Kunpa aina olisi aamu,
kunpa aamu olisi aina.

Yö illan ja aamun välissä,
täynnä tyhjää,
tyhjää täynnä.
Liikaa ja siksi liian vähän.
Kunpa aina olisi aamu,
kunpa aamu olisi aina.

naiseksi kasvamnen on yleensä melkoisen hankalaa vaihetta kasvavalle nuorelle naiselle niin fyysisesti kuin henkisestikin.

pointtini on se,että pitkän laihan,poikamaisen kauden jälkeen olen alkanut saada naisellisia muotoja takaisin,kuin eläisin toista kertaa sitä vaihetta,kun ruumiini on muuttumassa naisellisemmaksi.tällä kerralla se vain tuntuu monin verroin pahemmalle henkisesti.on kuin osa minusta kapinoisi sitä vastaan,että olen alkanut saada kadotettuja kilojani takaisin,eikä pääni meinaa pysyä tässä kasvun vauhdissa mukana.

en muistanutkaan,että naiseksi kasvaminen oli näin vsaikeaa,vaikka vaikeaa se toki oli silloinkin,kun se nuorena alkoi,mutta nyt se on kuin haluamatta tapahtuva turpoaminen,kuin loinen minussa,jota en saa ppois itsestäni,muuta kuin palaamalla poikamaiseen ikilapsen ruumiiseeni takaisin.jostain syystä sekään ei ole enää minulle helppoa,eli voisin sanoa kamppailevani toisen puberteettisen kasvuiän kanssa.