IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Mielipiteet
Perustettu
16.9.2007
Tilastot
Käyntejä: 192 (1.7.2008 alkaen)
Koko
3 jäsentä
Tyttöjä: 1 (34 %)
Poikia: 2 (66 %)
Keski-ikä
33,1 vuotta
Otos: 2 jäsentä
Poikien keski-ikä: 33,1 vuotta

Jäsenet (3)

tmoMcKenguruyymil
« Uudemmat - Vanhemmat »

polemPyhyyden aikaLuonut: polemMaanantai 08.06.2009 01:22

On jälleen aika tuoda esille nämä kurittomuudet joita panee vauhtiin informaatiohedonististen aivopiirien alullesykähdytys. Sydämeni on täynnä valtavan heleää riemua tokaistessani tuon äskeisen kollegotteni parissa. Olemme päässeet syvälle, miltei katonreunusta mukaillein oikein pitkälle itseemme, mutta mikä tuo on jonka sain aikaan nousemalla itsessäni ja unohtaessani valkokankaan jonka ohi astelee täysin huomaamaton mies. Välillä linja-auto, maisemia, polkupyöräilijä, kani, kuunnousu, valve. Jotka muistamme animaatioksi katselessamme silmäluomiemme lomitse. Me säilymme silmiemme sisällä jatkuvasti samassa paikassa. Ja meitä järkytetään animaatioilla. Nämä ihmiset, ne tietävät kiireen vilkkaan ja hyvin! Ne tietävät mistä pahuus kumpuaa, mistä pahoinvointi alkaa ja mihin se loppuu. Ne peittävät sukuelimensä peittääkseen paholaisen jonka nimeä ei paljasteta edes vahingossa! Ei, ennenkuin ne laitetaan värisemään ja rytmittymään! Maailman rytmi, yhdenmukaisuuden rytmi, ekstaasin rytmi. Yhdymme maailmankaikkeuteen yhtyessämme tuohon rytmiin. Ja nämä ihmiset, ne yrittävät tukahduttaa sen mitä kummallisimmilla keinoilla. Sitä ei ole olemassakaan, me olemme siistejä!, ne melkein huutavat typerryttävät nanoilmaukset hytkyen. Emme me voi pahoin!!, ne korottavat ääntään. Minä olen tyytyväinen!!!, nyt ne miltein jo rukoilevat passiivista anomustaan. Pahuuden olemassaolon lumous. Ne ovat selkeästi kiintyneitä tuohon ajatukseen, ne eivät tahdo kuvitella että evoluutio on täynnä seksiä(, rakastelua olettaisin. kirj.huom.)

Minun onni neurologiaani tarkastellessani, minun sievä onni, minun voimani, minun rakkauteni. Miten minun annetaankin tehdä näin itselleni! Minun annetaan lentää ja tanssia! Minun annetaan rakastaa ja miten minä pidänkään siitä! Minun herkkä vapauteni aistia, minun ruorini, kompassini ja kaikkeni. Minun energiani, jota itse käyttää hyväkseen luodakseen historiaa! Ja niin se jatkui... Kenenkään koskaan arvaamatta mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Todellisuutemme.
« Uudemmat - Vanhemmat »