IRC-Galleria

BioShockin maailma on esteettisesti niin lähellä minulle täydellistä kuin vain voi olla. Rapturessa kiertelyn jälkeen on entistä vittumaisempaa palata tähän maailmaan jossa kaikki muotoilu - vaatteista mainoksiin ja arkkitehtuuriin - tuntuu tähtäävän mahdollisimman mielikuvituksettomaan tylsyyteen ja laimeuteen.

Miksei esim Jyväskylän kauppakeskus voisi näyttää tältä?

Peli: Bioshock 2

Alusta: PC

Bioshok oli aikoinaan yksi erikoisimmista pelaamistani räiskinnöistä. Sarastunut vedenalainen kaupunki ja poikkitieteelliset tulkinnat siivittivät erikoista tarinaa eteenpäin. Juoni itsessään ei ollut kummoinen, mutta kaikki muu olikin kultaa. Kakkonen kertoo periaatteessa saman tarinan vähän eri vinkkelistä ja Rapturen historian myöhemmästä vaiheesta. Eli kyseessä on eräänlainen uudelleenlämmittely jo kerran kolutusta kaupungista.

Mikään oleellinen ei ole muuttunut edelliseen peliin verrattuna. Päinvastoin tuntui siltä että jatkoin tarinaa siitä mihin pari vuotta sitten jäin. Merkittävimmät muutokset ovat itse päähenkilö, sillä tällä kertaa ohjastetaan aitoa ja alkuperistä isoa isää, toinen merkittävä seikka on kaupungin valtahierarkian korkeimmalle pallille kavunnut nainen joka on ehkä edeltäjäänsäkkin kieroutuneempi vallantunteesta nauttiva diktaattori.

Vaikka kakkososa liikkuukin tutuilla ja turvallisilla vesillä on se kelpo pelattavaa siitä huolimatta. Kyllästymään ei pääse kun ihastelee vedenalaisen kaupungin erikoista erkkitehtuuria ja iholle tunkevat viholaiset ovat kieroutuneimpia paskiaisia jokaista ukkoa ja akkaa myöten räiskyttelypelien historiassa. Räiskinnän lisäksi pelissä on kevyitä lähinnä käy vääntämässä paria vipua pulmia ja lievää hahmonkehitystä johon tarvitaan Adamia. Adamia puolestaan keräävät pikkusiskot joita ison isän kuuluu suojella. Keräilyn jälkeen pikkusiskot voi joko surmata tai pelastaa. Minä pelastin koska se on mielestäni moraalisesti oikeampaa.

Liikkuminen ja räiskiminen ovat hyvin hallittavia ja erillaisten erikoisvoimien käyttöönottokin on vaivatonta. Äänimaailma on kautta linjan onnistunutta ja ääninäyttelijät tekevät parhaansa tunnelman luomisessa. Graafinen puoli on hienoa ja kenttäsuunnittelu toimii, mutta putkimaisuus on liiankin silminpistävää näin uudessa räiskyttelyssä. Toisaalta eipä kovin laakeita kenttiä voi olettaa löytyvänkään vedenalaisesta kaupungista.

Peli ei ole mikään erityisen pitkä ja sen pelaa adhd-kaveri illassa ja tällainen rauhallisempi tutkailija noin 2-3 illan aikana. Mielenkiintoinen lisä ja samalla pitkityskenttä oli loppupuolen pikkusiskolla pelattava osuus. Pikkusiskokenttä selvittää melko pitkälle sen miksi he toimivat kuten toimivat. Maailma näyttää tyystin erillaiselta siskojen silmillä kuvattuna.

Ei tarjoa mitään uuttta mutta on ihan kiva pelata kerran läpi. Periaatteessa ykkösosan pelanneen ei tarvitse välttämättä tätä koluta, sillä ensimmäisessä osassa on näytetty jo kaikki ja tämä vain kertaa noita tapahtumia.

Arvosana:
8 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Käytännössä loistavan ensimmäisen osan uudelleenjulkaisu. Ihan kiva muttei tarjoa mitään uutta räiskyttelypelirintamalle.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand