sen illan puistossa me istuttiin
yömyöhään juteltiin
puiston hämärässä suudeltiin
viiniä nautittiin
sä kerroit kuinka mukavaa
ois kantaa sormusta
pieni mökki metsän laitaan laittaa
kukkia kasvattaa
mut hei ei se riitä et on mukavaa
sen täytyy olla paljon parempaa
siinä täytyy olla rakkautta
siinä täytyy olla unelmii
mannapuuroa ja mansikkaa
juuri oikeenlaista kemiaa
alkoi katuvalot sammumaan
ja meitä paleltaa
sä pyysit viereesi nukkumaan
joo mä olin valmiina
aamuyöstä vielä kuuden aikaan
kuuntelin haaveitas
seinän takaa isäs kuorsausta
hmm... mä taisin huokaista
mut hei ei se riitä et on mukavaa
sen täytyy olla paljon parempaa
siinä täytyy olla rakkautta
siinä täytyy olla unelmii
mannapuuroa ja mansikkaa
juuri oikeenlaista kemiaa
ei elämää liikaa suunnitella saa
antaa sen mennä vain painollaan
jos vielä joskus tavataan – hyvä niin
jos ei – lakki päähän ja näkemiin
hei ei se riitä et on mukavaa
sen täytyy olla paljon parempaa
siinä täytyy olla rakkautta
siinä täytyy olla unelmii
mannapuuroa ja mansikkaa
juuri oikeenlaista kemiaa