IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Elämänkatsomus ja filosofia
Perustettu
18.4.2005
Tilastot
Käyntejä: 1 511 (1.7.2008 alkaen)
Koko
16 jäsentä
Tyttöjä: 7 (44 %)
Poikia: 9 (56 %)
Keski-ikä
32,6 vuotta
Otos: 7 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 33,4 vuotta
Poikien keski-ikä: 32,1 vuotta

Jäsenet (16)

stöge^^perttu_päärynäkäärmeSonjaliiniZola_Saqqe_antinakkiannimatilda`PrekilcautionjemandAmoxxMichel^^BabyNekoLumikki-Pyppi
« Uudemmat - Vanhemmat »
Superego on sisäinen kyttä. Se säätelee käyttäytymistä ja rankaisee "virheistä". Se huolehtii että agentti toimii "oikein" ja vastuullisesti, tuottavasti jne. Tavallaan sisäisestä valvontasysteemistä voi olla hyötyä. Yleensä Superego kontrolloi ID:tä ja säännöstelee Egon toimintaa. Täysin kontrolloimaton ID saattaa aiheuttaa tajutonta tuhoa ja vahinkoa. Mutta Superego ei ole välttämätön, jos kykenee hallitsemaan tuhoisia älynväläyksiä tietoisen Egon avulla.

Jos Superego saa tarpeeksi määräämisoikeutta, se alkaa ohjailemaan ja säännöstelemään toimintaa. Ongelmana on, että sisäinen kyttä (Superego) saattaa olla koulutettu niin että se palvelee muiden tarkoitusperiä eikä toimi niin että se edistää agentin omia tavoitteta. Superegon toiminta on suurimmaksi osaksi huomaamatonta ja tiedostomatonta. Siihen vaikuttava tieto voi ohjat käyttäytymistä ilman että agentti havaitsee toimivansa eri tavalla. Monet pitävät Superegoa yhteiskunnan kulmakivenä. Yleiset normit, moraalit ja sosiaalisen kanssakäynnin rajoittaminen tekee yhteiskunnasta sivistyneen, turvallisen ja ennalta-arvattavan.

Superegon aiheuttamia vakavia ongelmia ei juurikaan huomata. Jos agenttia käsketään tekemään jotain, niin että käsky sisäistetään, se tarttuu agentin Superegoon. Näin Superego alkaa ohjaamaan tekemisiä. Agentin käyttäytymistä voi siis manipuloida todella helposti. Auktoriteettiasemassa olevilla henkilöillä (opettajat, vanhemmat, media, asiantuntijat, lääkärit jne.) on valtava manipulaatiovalta. Mitä absoluuttisempi valta, sitä korruptoituneempi mieli. Agentit koulutetaan melkein poikkeuksetta, niin että ne palvelevat muiden tarkoitusperiä eivätkä toimi omien tavoitteiden edistämiseksi. Kaikista pyritään tekemään "vapaaehtoisia" orjia.

Superegon tyranniasta voi kuitenkin päästä eroon. Yksi ratkaisu siihen on oman toiminnan jatkuva kyseenalaistaminen ja vastaanotettujen signaalien epäileminen. Jatkuva rajojen rikkominen ja käsitysten päivittäminen. Tai yksinkertaisemmin niin ettei ota mitään vakavasti. Superegoon sitoutuneet vakiintuneet toimintatavat voi syrjäyttää tietoisuuden avulla, niin ettei luota tai usko enää omiin tai muiden väitteisiin.

Superegon ohjaamat käyttäytymismallit voi yrittää siirtää taka-alalle, niin että tehtävä siirtyy Egolle (esim. käytännöllinen päätöksienteko). Mutta Superego kyttää kuitenkin taustalla. Jos Ego ei hoida valvontatehtävää hyvin ja antaa ID:n impulsseille liikaa valtaa (valvonta on oletuksena Superegon tehtävä), Superego puuttuu peliin tukahduttamalla kaikki impulssit ja jatkamalla kuivaa linjaa.

Toisin sanoen, jos agentille on opetettu joku asia käskemällä (esim. ei saa leikkiä tulella), ja hän uskoo käskyyn, ilman ettei hän kokeilee tai päättelee onko opettaja oikeassa, hän palvelee automaattisesti opettajan tarkoitusperiä. Käsky siirtyy Superegolle, joka pitää huolta että sitä noudatetaan. Mutta jos agentti ei hyväksy opettajan käskyä faktana vaan kokeilee itse että onko opettaja oikeassa ja pyrkii ymmärtämään käskyn syyt sekä mahdolliset hyödyt ja haitat, hän tajuaa asian niin että käsky ei muutu Superegon määräämäksi "oikeaksi" reaktioksi. Käskyn käsittely jää Egon tehtäväksi. Henkilö voi hallita itse tekemisiään ilman syyllisyydentuntoa yms. Superegon langettamia rangaistuksia, pelkoja tai ahdistuksia. Kyseinen toimintatapa aiheuttaa sen, että joutuu kantamaan enemmän vastuuta teoista mutta se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia.

Eli ulkoisten vaikuttajien "manipulaatiosta" voi vapautua, jos ei anna aktoriteetille (Superegolle) valtaa vaan pyrkii ohjaamaan itseään Egolla ja rajaa ID:n niin että se tuottaa enemmän energiaa kuin harmia, jotta Superegon ei tarvitse tulla peliin.

Superegosta ei voi päästä pysyvästi kokonaan eroon mutta sen voi polkea palvelemaan Egoa niin että Superegon ei ahmi kaikkea Egon valtaa oletuksena. Näin myös ID:n hallitsemattomat voimat saadaan osittain vapautettua. Näin voidaan välttyä opettajien manipuloinnilta ja vapautua noidankehästä.

Oppi muokkaa agentteja. Siitä voi olla hyötyä mutta tavallisesti hyöty ei kohdistu agenttiin muuta kuin kuvitteellisesti. Varsinainen hyöty saadaan, kun agenteista manipuloidaan palvelijoita tms. Agentille voi helposti opettaa että "tappaminen on oikein" ja "tappaminen on väärin". Opettaja kontrolloi sitä keitä saa tappaa ja keitä ei. Jos tappaa jonkun ja jos Superego on oppinut että ei saa tappaa, se rankaisee rankasti. Sotatilanteessa, kun opetetaan että tiettyjä ihmisiä saa tappaa, tappaminen hoituu hyvällä omatunnolla ilman että edes välttämättä ajattelee tekevänsä väärin, koska mielessä on vihollisen tuhoaminen, mikä tuntuu oikeelta ja sen takia ajatusta ei tarvitse viedä pidemmälle.

Ongelma? Se että agentit ei toteuta omaa tahtoaan vaan tyytyy siihen mitä heille annetaan. He sopeutuu toimimaan opetettujen tapojen mukaan. Joillekin agenteille se sopii. Mutta mielestäni nykyinen systeemi, joka ehdollistaa melkein kaikki agentit palvelemaan muiden päämääriä, tekee heistä syövän kaltaisen kuluttajan. Siinäkään ei välttämättä ole mitään vikaa mutta vaihtoehtojakin on olemassa.

Yhdessä oppiminen sujuu luonnostaan ja on hauskaa agenttien kesken, jos kukaan ei kuvittele olevan muita korkeammassa asemassa. Eikä tarvi pelätä että auktoriteetillä on pahat mielessä. Monessa systeemissä ollaan jo havaittu, että kannattaa siirtyä hierarkiasta kohti rinnakkaisuutta.

ESIMERKKI SUPEREGON JA ID:N VÄLISESTÄ SUHTEESTA:
Agentti polttaa itsensä ID:n hallitsemattomien ja villien voimien takia. Negatiivinen reaktio vaikuttaa pysyvästi Superegoon, niin ettei agentti suostu polttamaan itseään toista kertaa. Negatiivinen reaktio vaikuttaa Superegoon, niin että agentti alkaa vastustamaan ajatusta itsensä uudelleenpolttamisesta. Lisäksi superegon tiedostomaton osa saa agentin varomaan ja välttelemään vaistomaisesti tulta. Prosessi tapahtuu tiedostomattomasti, ilman että se vaatii tietoista ajattelua.

ESIMERKKI SUPEREGON VASTUSTUKSESTA:
Agentti on katkaissut kätensä ja Superego valvoo ettei niin tapahdu uudestaan. Agentti tarvitsee todella paljon tahdonvoimaa, jotta hän pystyy katkaisemaan toisen kätensä. Ego on se osa-alue, joka mahdollistaa sen, että agentti saa suostuteltua itsensä irroittamaan toisenkin käden. Tietoinen osa Superegosta vastustaa ajatusta, ensimmäisen tuskaisen kokeilu perusteella. Ego pystyy kuitenkin ajattelemaan, että käden katkominen on tarpeellista. Ajattelu ei kuitenkaan riitä, vaan agentin täytyy vielä pakottaa itsensä toimimaan tahdotulla tavalla. Mitä vahvempi Ego, sitä heikompi Superego. Tarpeeksi vahvan Egon avulla, agentti pystyy amputoimaan kaikki raajat. Torsoksi muuttuminen osottautuu kuitenkin virheeksi ja Superego alkaa taas vastustamaan raajojen katkomista.

ESIMERKKI SUPEREGON HAJOTTAMISESTA:
Agentti ei ole käynyt suihkussa. Hänellä on huonoja kokemuksia vedestä mutta hänen Ego vaatii peseytymistä. Agentti pakottaa itsensä menemään suihkuun. Suihkussa käyminen ei osottaudu tuskalliseksi kokemukseksi. Tietoisuus hajoittaa Superegon vastustuksen suihkussä käyntiä kohtaan ja seuraava suihkussakäynti onnistuu ilman Superegon vastustusta.

ESIMERKKI SUPEREGON TUHOAMISESTA:
Agentille on opetettu, että sauhuttelu on vaarallista. Opetettu tieto siirtyy tietoisesti Superegolle mm. valistussaarnausten, vanhempien ja opettajien johdosta. Mitä vahvemmin agentti vakuuttuu sauhuttelun vaarallisuudesta, sitä vahvemmin pelko uppoaa Superegoon. Agentti alkaa epäilemään, että onkohan sauhuttelu sittenkään niin vaarallista kuin sanotaan. Hän pakottaa itsensä sauhuttelemaan ja hän huomaa että se on hauskaa ja vaaratonta. Tietoisuus tuhoaa Superegon sauhuttelupelon.

ESIMERKKI SUPEREGON SYRJÄYTTÄMISESTÄ:
Agentille yritetään opettaa, että poliisi on ystävä. Agentti tiedostaa asian muttei usko siihen lainkaan. Tieto ei tartu Superegoon. Agentin käyttäytyminen ei muutu. Enintään hänen Ego saa ihmeteltävää, että mikä saa ihmiset uskomaan, että poliisi on ystävä. Tarvittaessa hän voi käyttää sitä tietoa hyväksi.

Jos agentille yritetään opettaa, että poliisi on sika, mikä saattaa olla agentin mielestä vähän uskottavampaa, hän saattaa joutua pyörittelemään sitä väitettä tietoisesti Egon ja Superegon välillä, kunnes agentti päättää olla uskomatta siihen. Tietoinen osa Superegoa kuitenkin joutuu kosketuksiin väitteen kanssa ja saattaa aiheuttaa agentille epävarman epäillyksen, että ehkä poliisi voisi olla jollain todennäksöisyydellä sika.

GuttersniperSalaisuuksistaLuonut: GuttersniperPerjantai 29.08.2008 19:21

Tällaisina hetkinä käy hyvin vaikeaksi
jättää siteeraamatta Freudia,
joka korosti salaisuuksien piilottamisen silkkaa mahdottomuutta.

Huulet jäävät nykimään
yrittäessään vaieta.
Sulkeutumalla sikiöasentoon
sormenpäät kuitenkin jatkavat
tuota loputonta juorujen pyörrettä.
Jopa kirjoitettu teksti valottaa luojansa mielen
jokaiselle vastaanottajalle.

Jos kukaan ei voi piilottaa salaisuutta,
niin silloinhan yksikään ihminen
ei lopulta voi säästyä rehellisyyden myrskyltä.

Tunneälymme evoluutio on liikkeellä
eikä luonnonvalinta ole ummistanut hetkeksikään
edes toista silmäänsä.

Rehellisyys tarkoittaa ilmeisen toteamista ääneen
ja ainoastaan sillä voi punnita luottamuksen.
Iloni on suuri voidessani todeta ääneen:

Minä luotan sinuun jokaisella polullani
- minä luotan joka solullani.
« Uudemmat - Vanhemmat »