IRC-Galleria

Ajoin tänään hevosen ja Saska juoksi kärryn rinnalla irti niinkuin aina ennenkin ja heppa otti kaarteen liian jyrkästi ja Saska hyppäsi kinoksen päälle josta tippu alas, vasen takajalka jäi renkaan pinnojen väliin ja tassu murtu ja meni kokonaan poikki!!!!! Onneksi osasin toimia siinä tilanteessa keskellä metsää, paniikissa edes joten kuten ja sain koiran nopeasti lääkäriin jossa tassu laitettiin paikoilleen ja luut saatiin edes joten kuten yhteen mutta ei täydellisesti, kuitenkin sillain että pärjäämme viikonlopun yli. Maanantaina vien Saskan uudestaan lääkäriin ja silloin päätetään onko leikkaus paras hoito että saadaan luut täysin oikeille paikoilleen. Ainoa ortopedi joka voi Saskan hoitaa on Seinäjoella mutta se ei ole matka eikä mikään ja lähen vaikka keskellä yötä jos se on Saskan parhaaksi.
Aina pitää löytää joka asiasta jotain hyvää niin tässä ainoa hyvä asia on se että Saska on vielä nuori ja luut kasvaa ja kehittyy vielä, niin hyvällä tuurilla tämä ei vaikuta Saskan liikkuvuuteen tulevaisuudessa eikä vaivaa millään tavoin koska tuossa iässä luut luutuu nopeasti ja Saska pääsi niin nopeasti hoitoon kun mahdollista onnettomuuden jälkeen ja se mitä oli tehtävissä saatiin tehtyä minkä takia ennuste on hyvä. Tähän täytyy uskoa ja toivon todella että Saska paranee ja juoksee vielä vuosia mukana ja yhtä iloisena ja aina täynnä intoa ja energiaa!!!!!
Mutta miksi asian tärkeyden tajuaa konkreettisesti vasta sitten kun sen on vähällä menettää tai sattuu jotain niin pahaa että joutuu katsomaan pahinta painajaista suoraan silmiin??!! MIKSI??????

Suuri kiitos ja tuhat halausta ESSIlle joka oli mukana ja auttoi pelkällä olemassa olollaan!!!!

KIITOS!!!!!!!!!!!!