IRC-Galleria

Mä olen jostain syystä tänään miettinyt hirveästi menneitä. Koko päivän olen siivonnut, mutta samalla saa näköjään paljon ajateltua. Miettinyt kaikkea mitä on vuosien varrella tapahtunut. Suurin osa jutuista on hämärän peitossa tai sitten olen vaan lukinnut ne niin sujuvasti alitajunnan perukoille ettei niitä saa mieleensä vaikka kuinka yrittää.
Virheitä olen tehnyt, suuria sellaisia. Toinen toisensa perään.
Paljon olen saanut kokea ja suhteellisen paljon kärsiä. Henkisesti ainakin.
Jotenkin ei vaan enään jaksaisi pitää kiinni tietyistä muistoista, hetkistä ja kosketuksista. Niiden muistelemisesta kun ei tule kuin paha mieli ja vitutus. Suru ja itku.
Päätin siis nyt kääntää uuden lehden, jättää kaikki menneen taakse ja aloittaa alusta. "Menneisyys on tuomittava kuolemaan..." tai jotain sinne päin. Mä en pääse koskaan elämässäni mihinkään jos en unohda tiettyjä asioita ja polta siltoja. Niin se vaan menee.

Joten farewell and goodbye. Kiitos muistoista ja hetkistä. Kosketuksista. Nauruista. Ja niistä itkuistakin.