IRC-Galleria

Tämä päivä olisi pitänyt olla kalenterissa täynnä sydämiä ja muita ällöimeliä esiteini-ikäisten tyttöjen tarroja. Tänään kävin hakemassa kotiin Elämäni miehen, ihkaensimmäisen ikioman kissan. Kahdesta veljeksestä oli valittavana ja kun huomasin nurkassa pienen hännättömän harmaavalkean kissan, niin sydämessä jysähti ja se oli siinä, mun kissa <3

Dante Töpöhännäksi nimetty pikkuherra matkusti kotimatkan boksilla tosi kiltisti, välillä tuijotteli silmiin ihmeissään. Kotona Dante lähti heti kiertämään olohuonetta ja makkaria, nopeasti vetäytyi sängyn alle. Jo muutamassa tunnissa oli kotiutuminen edennyt niin pitkälle, ettei poika juossut sängyn alle piiloon kun liikahdin.

Hiljalleen uteliaisuus voitti arkailun ja Dante alkoi tutustumaan allekirjoittaneeseen. Kova poika Dante on välillä juttelemaan, jostain kolkasta kuuluu vieno mau, kun on asiaa. Syönnin jälkeen herra sitten villiintyi ja juoksi kuin tuulispää ympäri asuntoa, kunnes tyytyi nukahtamaan sohvalle viereeni.

Dante tykkää paljon nuolla sormia ja tarpoa, veti yhdessä vaiheessa ympyrää makkarissa kun tarpoi niin kovasti. Oli hauskan näköistä menoa, aivan kuin rintauintia :D Hännänpuutteen vuoksi on huomattavissa pientä tasapainohäikkää, monta kertaa on menty mukkelismakkelis leikin tuoksinassa, korjaantunee kasvaessa. Dante ei vielä jaksa (tai viitsi) hypätä sohvalle ja sänkyyn, paljon kätevämpi on kiivetä... Pöydän pintaan kynnet eivät tepsi ja niiden tarkistaminen jää toiseen päivään.

-Hurahtanut Hanna