IRC-Galleria

No en tiä mist tuo otsikko tuli mut kai se tuli sit siitä kun itse on niin paljon duunis nykyään että sitä vois verrata peliin/bisneksiin... Jotenkin tuntuu oudolta... Ei paljon kavereita nää... Kaikki on aina jossain. Armeijassa, töissä, opiskelemassa... Vaikka onhan ne välillä aina kotonakin käymässä. Ei elämältä voi mitään vaatia, se tulee kun se tulee.

Itse tuossa puoli neljä tulin töistä pois kotiin, mutta ei oikeen nukuta vielä... Pitää saada jotenkin purettua ajatuksii johonkin että saa tän ajatusmaailman vähän pienemmäksi sisällä...
Töissä ollessani en huomaa sitä olotilaa joka sitten tulee kun tulee hiljaiseen kotiin jossa kaikki muut jo nukkuu, paitsi minä.

Maanantaina pitäs taas jaksaa töihin... Pakko se vaan on, ei tässä muuten pärjää eteenpäin. En halua elää vanhempieni siivillä koska se sotii mun ajatuksii vastaan. Itse pitää jo tän ikäsenä pitää itsestään huolta eikä elää vanhempien siivellä.
Mulle on omat periaatteet niin tiukat, sillä tavalla... Miten sen nyt sanoisi. Noudatan vaan omaa ajatusmaailmaa.

On joskus tuossa työssäkin omat hyvät puolensa koska oon tutustunu moniin hyviin ihmisiin, joista on sitten tullut hyviä ystäviäni. Heitä on niin mukava kuunnella, varsinkin ku ne laulaa. Tällä tarkotan tärkeää ystävääni joka on todella mahtava tyyppi, jonka kuitenkin jätän nimeltä mainitsematta, mutta hän kyllä tietää ketä tässä tarkotan. Toivon kaikkea hyvää hänelle ja hännen uudelle elämälle.

Mikään ei oo mun elämälle niin tärkeää kuin että ystävilläni/kavereillani on hyvä olla, saan olla heidän kanssaan ja huolehtia heistä. Se riittää mulle. Vaikka tilanne ois mikä niin uhraisin vaikka henkeni heidän puolestaan jos se säästäisi ystäväni/kaverini.
Vaikka joku ei haluaisi apua niin on vaikea olla antamatta apua johonkin, varsinkin jos se on joku ystävistäni. He ovat kaikki kaikessa mulle, ilman heitä en olisi tässä.
Kiitos teille kaikille siitä.

*huoh* kai tässä joutunee sitten nukkumaan mennä, että ei mene aamu aivan pilalle. Hyvää yötä kaikille.

Tässä sitä taas istutaan koneella ku on talo hiljainen ku muut nukkuu, paitsi minä.
Kaverille olin kuskina aikasemmin illalla mut tulin sit kotiin... Välillä oikein miettii että kuinka yksinäistä välillä on istuu tässä yksin istuu koneella ja olla vaan vaikka vois mennä nukkumaan mut se onkin vaikeaa kun ei vaan tuu unta silmää vaikka pitäs tulla tähän aikaa että jaksaa nousta ylös ihmisten aikaan aamusella ettei mene iltapäivään vaikka lomaa onkin. Ja mikään asia ei paina päällä. Kun on intti takana ja kaikkea muuta ei niin mukavaa. On se aina mukavempaa olla kotona kuin jossain teltassa keskellä korpea nukkumassa makuupussissa ja herätä keskellä yötä vaikka esim: ns. hälytykseen että pitää irtautua pois ''tukikohtapaikasta'' 5 minuutissa...

En välillä tiedä mistä tällänen masennus tulee näin ku istuu koneella. On se mukavaa vaan viettää aikaa kavereiden kanssa ettei tarvitse ajatella mitään muuta. Kun vaan saa olla heidän kanssaan ja nauraa minkä ehtii. Se jos joku on elämää.

Mutta kaippa tässä taas tulee kohta jos hyvin käy niin unta silmään että sais itsensä nukahtamaan.

Tässä taas lähdössä Kajaaniin takasin inttiin...
Ei kyllä yhtään huvittaisi lähteä, mutta pakko on...
Ja koko viikko taas menee leirillä ollessa...
Heinäkuun 7 päivä pääsee pois viimein Kajaanista kokonaan pois.
Joo-o, meikäläitä ei näy kahteen viikkoon täällä irc-galleriassa, tai ei viel ens viikolla mutta sitä seuravaalla viikolla iltasin jos vaan hyvä tuuri käy...
Mutta joo, mä tästä lähden laittaan tavaroita kasaan ennen lähtöä...
Moro vaan. Näkyillään.