IRC-Galleria

"Tyttö kysyi pojalta onko
hän pojan
mielestä nätti, hän
sanoi.. ei.
Tyttö kysyi haluaisiko
poika olla
hänen kanssaan
ikuisesti...
ja hän sanoi ei.
Sitten tyttö kysyi
itkisikö poika
jos hän lähtisi,
ja taas kerran poika
sanoi... ei.
Tyttö oli kuullut
tarpeeksi.
Kun hän käveli pois,
kyyneleet
valuen pitkin hänen
poskiaan, poika
tarttui hänen käteensä ja
sanoi:
Sinä et ole nätti.. olet
kaunis.
Minä en halua olla
kanssasi
ikuisesti.. Minun
tarvitsee olla kanssasi
ikuisesti.
Ja minä en itkisi jos
lähtisit,
minä kuolisin."

Aina ei elämä mee niinku toivois. Jotkut ystävät vaan katoo
ja huomaa et on menettäny ne. Aina ei näytä niille menetetyille
ysteille et on ikävä niitä. Nykyään koko elämä on yhtä vittuilua
kaikille. Pääsispä takasin muutaman vuoden, kaiken tekis toisin
ja sanois tärkeille ihmisille kaiken sen mikä on jääny sanomatta.
Ystävyyssuhteet muuttuu, ne muuttuu liikaa ja ainakaan mun
kohdalla ei hyvään suuntaan. Teitä ikävä. Ikävöin niitä menneitä
vuosia ja teitä. <3

I will stay by your side now and forever.
I will always only be in love with you.
Is it true when you say that you love me?
And is it true that I'm the one?

In the day we walk together.
In the night I think of you.

Is it true when you say that you love me?
And is it true that I'm the one?

I will phone your mother and ask her,
If I can marry you.

I will stay by your side now and forever.
I will always only be in love with you.
Is it true when you say that you love me?
And is it true that I'm the one?

Hurriganes - I Will Stay

Antaisin mitä vaan,
jos voisin unohtaa.

Mitä vaan, mitä vaan,
että vihdoin voisin jatkaa matkaa.

Jatkaa matkaa,
ja sun jättämät arvet mukanani pois kantaa.

Jokaiseen ihmiseen voi pettyä vain kerran.
Ensimmäisen kerran jälkeen pettymykset ovat rutiinia.

Elämässähän pitäis tehdä sitä mitä haluaa.
Ny ku siihen on viä aikaa.
Mutta mitä jos se mitä haluaa, on niin kaukana?
Ei kaukana, mutta sun käsies ulottumissa?

Tai mitä jos sä et voi tehdä sitä mitä haluat?
Siihen on joku este?
Tai entä jos siihen ei oo mitään estettä,
vaan sä et muuten vaan voi tehdä sitä?

Sitä vaan pelkää, että vastaus onkin se mitä kaikkein eniten on pelänny.
Enemmän ku mitään koskaan.
Ja sen takia ei pysty, vaikka kuinka mieli tekis.

Se ei olis edes vaikeeta.
Avata suunsa, ja kysyä.
Kysyä ja puhua - ja taas kysyä ja puhua.
Mutta entä jos sen jälkeen on se hetki mitä on pitkään jo pelänny?
Entä jos vastaukseksi saa jotain ympäripyöreätä niinkuin yleensä.
Jotain mistä ei taas saa selkoa, ja kaikki tää jatkuu?

Jos ois viisas, niin tässä vaiheessa lopettais itsensä kiusaamisen,
ja kysyis.
Jos vaikka sais tietää mikä on homman nimi.
Tai sitten ei kysy, koska sitte saattais saada tietää mikä on homman nimi.

Jos ois viisas, niin tässä tilanteessa tekis vaikka mitä.

Mutta ilmeisesti mä en oo kauheen viisas.

On se kyllä erikoista.
Jos ihminen on jo pitkään toivonu et sais ittellensä jotain hyvää.
Ja sit ku tuntuu et jokku asiat rupeis pikuhiljaa sujuun,
ja et joku ehkä vois onnistua,
ni täytyy taas hajottaa kaikki.

Itte tekee ittellensä koko ajan kumminki sitä mitä koko ajan yrittää välttää.
Pahaa oloa.
Yrittää tehä ittensä onnelliseks, yrittää saada jotain mistä pitää kii.
Ja sitte murskaa kaikki ne haaveet.

Tekee väärin niitä kohtaan, joille ei koskaan haluaisi mitään pahaa.
Ei mitään sellasta missä on itte joutunu rypeen.

Ja sit ku on paha olo, ni purkaa sen niihin rakkaisiin jotka yrittää auttaa.
Yrittää helpottaa sun oloa ja puhua järkee.
Yrittää parhaansa mukaan saada sulta kaiken pahan pois,
ja antaa hyvää tilalle.
Ja mitä sä annat niille?
PASKAA NISKAAN!

Antakaa anteeks.

Mä en tuu koskaan oppiin virheist mitään,
mä en tuu koskaan oppiin mite mu pitäs elää.

Sä vihaat mua siks, ku ollaa samanlaisii,
sä vihaat mua siks ku en tuu tätä salliin.`

Mä en tuu salliin ku kohtelet mua niinku paskaa,
hei mieti ny säki, pitäiskö mun muka jaksaa?

Tyttö istuu huoneessaan.
Miettii menneitä, miettii sitä kaikkea hyvää.
Kuinka maailma niin muuttuukaan.
Nousee ylös ja avaa pienen valokuvakansion.
Yhden kuvan kohdalla tytön katse pysähtyy.
Kaksi tyttöä, viettämässä juhannusta.
Maailman parasta juhannusta, vielä täysin tietämättömänä siitä, mitä seuraava juhannus toisi tullessaan.
Molemmat hymyilevät, istuvat vierekkäin, kertoen toisilleen salaisuuksia.
Tytön kasvoille ilmestyy pieni hymy, silti kyyneleet polttavat silmiä.
Noiden kahden piti tehdä kaikki, nähdä kaikki, kokea kaikki - yhdessä.
Mutta maailman tuulet veivät toisen mukanaan.
Paikkaan jonne kukaan elävä ei voi nähdä.
Vei mukanaan nuoren, hauraan, silti elämäniloisen tytön.
Tyttö sulkee kansion ja kuiskaa:
"Ystävä rakas, tehdään se kaikki, koetaan se kaikki, kulje mun mukana, vaikka ei toisiamme nähdäkkään."

Ja taas kerran, mä mietin meitä.
Sitä kun pieni sydämeni värähti ensi kerran sinut nähdessään.
Sitä kun toisiimme liimautuneina makasimme, ja unohdimme koko maailman,
kaiken tämän pahan, ikävän, tuskan.
Kun aamun pikkutunneille asti katsoimme toisiamme silmiin,
nauroimme, puhuimme, ja nautimme.
Ei ollut kuin minä ja sinä.
Moneen kertaan rakkauteen pettyneet.
Me joihin rakkaus oli viiltäny monta syvää haavaa.
Toisillemme me emme sitä tekisi? Emmehän?
Niin molemmat miettivät.
Molemmat meistä tiesi, tiesi että meidän aikamme ei ole ikuinen.
Ja silti annoimme tunteiden viedä.
Se kesä oli kuin unelmien satu, ja sinä olit sadun paras osa.

Ja kun mietin sinua, ja kaikkea sitä mitä minulle annoit,
kun kaikki ne kauniit kuvat mielessäni välähtää
jossain syvällä sydämessäni taas värähtää.
Tunnen taas sen kaiken, tunnen sinut.

Anna anteeksi, ettei tunteemme kestäneet,
anna anteeksi, että se ei ollut kummankaan syy.
Anna anteeksi, että emme yrittäneet tarpeeksi.

Kirjoita kommentti

Suutelit pitkään
enkä se ollut minä sun sylissä
Suutelit pitkään
ja minä vain seisoin hiljaa siinä lähellä

Taisitkin tietää että mä nään

Me astuttiin sisään ja sä otit mun kädestä kii
Puristit lujaa mut vältit katsomasta mua silmiin
Olit ollut niin kiltti, joskus liiankin rehellinen.


Kirjoita kommentti