IRC-Galleria

Minä rakastan näitä
iltojani kanssans sun
kun hetken päässä aamu odottaa

ja me nauramme ja
silmiämme pyyhimme ja
helppo huominen on unohtaa

oomme taas kuin kaksi lasta
jotka aikoinaan
puolivahingossa lähti
samaa tietä kulkemaan

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "me kai ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi ylvästä ja nuorta
varmoina on voimistaan
taivaan kantta kohti kasvaneet

ehkä vuodet ovat kuorta
ja talvet viimoillaan
hiukan ohuemmaks raapineet

kuinka onkaan kaksi lasta
matkan myötä muuttuneet
se ihme on kai vasta
oomme tänne selvinneet

ja sä viet mut ikkunan luo
ja sä sanot: "mehän ollaan niin kuin nuo"

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään

kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja jossain alla maan
ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

Aivan taivaan tällä laidalla on paikka nimeltä Sateenkaarisilta.

Lemmikit, jotka ovat olleet täällä jollekulle erityisen läheisiä, menevät kuoltuaan Sateenkaarisillalle.
Siellä on kaikille rakkaille ystävillemme niittyjä ja kukkuloita, joilla ne voivat juosta ja leikkiä yhdessä.
Ruokaa, vettä ja auringonpaistetta on yllin kyllin, ja kaikilla ystävillämme on lämmintä ja mukavaa.
Kaikki eläimet, jotka ovat olleet sairaita ja vanhoja, saavat takaisin terveytensä ja elinvoimansa; loukkaantuneet ja vammautuneet parantuvat ja tulevat jälleen vahvoiksi, juuri sellaisiksi, kuin ne ovat muistoissamme ja unelmissamme menneistä päivistä ja ajoista.
Eläimet ovat onnellisia ja tyytyväisiä. On vain yksi pieni asia: kukin niistä kaipaa jotakuta hyvin rakasta, joka niiden täytyi jättää jälkeensä.

Ne kaikki juoksentelevat ja leikkivät yhdessä, mutta tulee päivä, jona yksi yhtäkkiä pysähtyy katsomaan kaukaisuuteen. Sen kirkkaat silmät ovat jännittyneen tarkkaavaiset; sen innokas ruumis värisee. Yhtäkkiä se alkaa juosta pois ryhmän luota lentäen yhä nopeammin yli vihreän ruohon.

Se on havainnut sinut, ja kun sinä ja rakas ystäväsi vihdoinkin tapaatte, te pysyttelette yhdessä riemukkaina jälleennäkemisestä, ettekä koskaan enää eroa. Iloiset suudelmat satavat kasvoillesi, kätesi hyväilevät taas rakasta päätä ja katsot vielä kerran lemmikkisi luottavaisiin silmiin, jotka niin kauan olivat poissa elämästäsi, mutteivät koskaan poissa sydämestäsi.

Sitten te ylitätte Sateenkaarisillan yhdessä..."

Kirjoittaja tuntematon

On hiljaisuus ja suru sanaton,
mut tiedämme sun hyvä olla on

Karhukumpu Gloria
"Nelli"
16.02.2008-21.04.2008

kullanvärinen lahjapaperi

Sain tämän ystävältäni,joka sai valita kahden asian väliltä.Minä sain myös valita samoin.Olen valinnut.
Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä,joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä,että tämä tuhlasi kokonaisen
rullan kaunista,kallisarvoista
kullanväristä lahjapaperia.Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi,kun hän näki tyttärensä
koristelevan paperilla rasian,jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamuna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti".Äiti tunsi itsensä
vaivautuneeksi muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle.Hän ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen
avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi.Harmistuneena hän sanoi
tyttärelleen;Etkö tiedä,nuori nainen,että kun annetaan lahja jollekkin,
paketissa täytyy olla jotakin;?Tytölle tuli kyyneleet silmiin,kun hän vastasi,;mutta äiti,ei rasia ole
tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!

Äiti murtui myös kyyneliin,polvistui tyttärensä eteen,ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta
kiukkuaan.Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti.Tarina kertoo,että äiti piti tätä tyttäreltään
saamaa rasiaa yöpöydällään koko loppu elämänsä ajan.Kun hänellä oli vastoinkäymisiä,tai kun hän
tunsi itsensä masentuneeksi,avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä
rakkauden,jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan.Todellakin ihmeellinen tunne,on tämä lahja
meille,pieni rasia täynnä
pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme,perheeltämme,ystäviltämme.Ei ole mitään
arvokkaampaan täällä maan päällä kuin tämä.

Nyt sinulla on kaksi valintaa:
1.Lähetä tämä eteenpäin ystävillesi
2.Pyyhi tämä pois ja ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat,minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä,jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa,emmekä
muista miten tehdään,kun lennetään.
Jos saat tämän takaisin,tiedän että ystäväsi ajattelevat myös sinua!

Koira vailla kotia! :D

Meidän naapurilla on koira, jonka hän antaa hyvään kotiin ILMAISEKSI.
Se on mäyräkoira ja sopii myös lapsiperheeseen. Se annetaan
pois, koska naapurin vaimon mukaan koira "tuijottaa" kun hän
riisuutuu ja se "karmii" häntä. Vaimo taitaa vaan olla vähän omituinen!''

Täällä kuva koirasta:
http://www.aijaa.com/v.php?i=1089761.jpg

Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan
mä missä lienenkin niin tulen takaisin
Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

Et ole vahva et, yön varjoon pakenet
mut seuraasi sun jään, en päästä lähtemään
Viel aamu sarastaa, se haamut karkottaa
sillä en sun särkyä anna mä en

Niin katoavaa on voimat ihmisen,
vain tuuli puhaltaa ja kuoren hajottaa
Mutta en sun särkyä anna mä en

-Johanna Kurkela; Sun särkyä anna mä en-

Kaksi enkeliä tuli matkallaan rikkaan perheen luo yöpyäkseen Heidän luonaan. Perhe oli piittaamaton, ja enkelit saivat nukkua kylmässä kellarihuoneessa. Kun he olivat menossa nukkumaan vanhempi enkeli näki kolon seinässä ja korjasi sen. Nuorempi enkeli kysyi miksi hän korjasi kolon. Asiat eivät ole aina sellaisia, kuin luulemme niiden olevan.


Seuraavan yön enkelit yöpyivät köyhässä talossa. Kiltti isäntäväki jakoi päivällisensä heidän kanssaan, ja enkelit saivat nukkua isäntäväen vuoteessa. Kun kaikki heräsivät seuraavana aamuna talon ainoa elinkeino, ainoa lehmä makasi kuolleena niityllä. Nuorempi enkeli oli vihainen ja kysyi vanhemmalta, kuinka tämä voi sallia sellaisen tapahtuvan. Autoit ilkeää isäntää, mutta nämä jakoivat meidän kanssamme vähästään ja sinä annoit heidän ainoan lehmänsä kuolla. Asiat eivät aina ole kuin luulemme. Kun olimme kylmässä kellarissa näin, että kolossa oli kultaa, siksi korjasin kolon jottei isäntä sitä löytäisi. Köyhään taloon tuli yöllä kuoleman enkeli noutamaan talon emäntää, joten annoin lehmän hänen sijastaan.

Asiat eivät ole niin kuin luulemme niiden olevan.

Joskus tapahtuu jotain, josta olemme onnettomia. Usko, että jokainen tapaus on omaksi eduksesi.

Tulee aika jolloin saat tietää... Jotkut ihmiset tulevat nopeasti elämäämme ja Katoavat yhtä nopeasti.

Joistain ihmisistä tulee ystäviämme ja he jäävät pitkäksi ajaksi elämäämme. He jättävät jälkiä sydämeemme. Meistä ei enää ikinä tule entisen kaltaisia, koska opimme tuntemaan hyvän ystävän.

Eilinen on historiaa.

Huominen on arvoitus.

Tänään on lahja ja siksi se on nimeltään nykyisyys.

Elä ja nauti jokaisesta silmänräpäyksestä.

Ota pieni enkeli ja suojele sitä. Hän suojelee sinua.

Nalle karvatassu,
iloinen ja hassu,
löysi pienen sydämen,
punaisen ja lämpöisen.
Luokse hyvän ystävän,
sydämen mä lähetän!

Äiti ja isä istuivat katselemassa televisiota. Äiti sanoi: Minua väsyttää ja alkaa olla myöhä. Taidan lähteä nukkumaan". Hän käveli keittiöön, heitti ohimennen pari tuolille jätettyä vaatetta pesukoneeseen, silitti yhden paidan ja ompeli irronneen napin.

Hän teki muutaman voileivän valmiiksi aamua varten, otti pakastimesta sulamaan lihaa seuraavan päivän päivälliseen, tarkisti onko aamiaismuroja riittävästi ja täytti sokeriastian. Hän keräsi pöydälle jätetyn pelin palat laatikkoon, kattoi pöytään lusikat ja mukit aamiaista varten ja latasi kahvinkeittimen valmiiksi. Sitten hän laittoi puhelimen lataukseen ja pani puhelinmuistion oikealle paikalleen. Hän kasteli kukat, tyhjensi roskakorin ja ripusti pari pyyhettä kuivumaan.

Hän haukotteli, venytteli ja suuntasi makuuhuoneeseen päin pysähtyen eteisen pöydän ääreen, jossa hän kirjoitti lapun opettajalle ja jätti rahaa retkeä varten sekä nosti tuolin alle pudonneen tehtäväkirjan pöydälle. Hän kirjoitti syntymäpäiväonnittelut perhetutulle, liimasi postimerkin ja sulki kuoren, kirjoitti kauppalapun ja laittoi molemmat käsilaukkuunsa.

Kylpyhuoneessa hän puhdisti kasvonsa 3-in-1-puhdistusmaidolla, levitti yövoidetta ja harjasi hampaansa ja viilasi kyntensä. Isä huusi olohuoneesta: "Eikö sinun pitänyt mennä nukkumaan?"

"Olen menossa", hän vastasi, vaihtoi veden koirankuppiin, nosti kissan ulos, tarkasti että ovet olivat lukossa ja pihavalo syttyi. Hän kurkisti lasten huoneisiin, sammutti yölamput, stereot, cd-soittimen ja television, ripusti lattialta nostamansa paidan naulakkoon ja keräsi likaiset sukat, sekä kävi lyhyen keskustelun yhden lapsen kanssa, joka vielä valvoi koulutehtäviään tehden.

Makuuhuoneessa hän laittoi herätyskellon soimaan, otti esiin seuraavan päivän vaatteensa, oikaisi kenkätelineen ja lisäsi kuuden tärkeimmän tehtävän luetteloonsa kolme asiaa. Hän kävi makuulle ja lausui iltarukouksensa.

Samoihin aikoihin isä sammutti television, sanoi - ei erityisesti kenellekään sanojaan osoittaen - menevänsä nukkumaan. Ja meni.

Mitäs kummallista tässä nyt oli? Oletko koskaan ihmetellyt miksi naiset elävät miehiä kauemmin?? EMMEHÄN ME EHDI KUOLLA AIKAISEMMIN KUN ON NIIN PALJON TEKEMISTÄ!!!!!