Kävelen...
Vain omat ajatukseni
ja metsän äänet seuranani.
Pysähdyn metsän laidalla.
Nostan katseeni ylös.
Taivas on puoliksi musta,
puoliksi punainen.
Mielelläni olisin siellä.
Taivaalla taistelemassa muiden kaltaisteni lailla.
Mutta sinne en koskaan pääse.
Olen petturi...
Klaaninsa pettäjä,
sukunsa häpeä.
Pettäjä ja petetty...
Tulella ja raudalla merkitty.
Taivaalla näkyy teurastus,
ei taistelu.
katson kuinka lajini,
miehet ja naiset teurastetaan armotta.
Heidän verensä valuu maahan sateen mukana.
Eivätkä ihmiset huomaa mitään.
Musta armeija on voittanut punaisen.
Vain minä olen jäljellä.
Kuulen torvien soivan.
Metsästys alkaa.
He jahtaavat minua kuolemaan asti.
Mutta onko se heidän vai minun?
Palaan takaisin metsän pimentoon.
Metsästäjät ja jäljittäjät aloittavat työnsä.
Miksi en siis antaisi heille jotain jahdattavaa?
Ja kun he lopulta saavat minut kiinni...
He saavat tarjota minulle verensä ja henkensä.
Tämä on minulle vain peliä.
Olen pelannut tätä koko elämäni.
Joten tulkaa...
Rakkaat uhrini...
Uusimmat blogimerkinnät
- Näitä kysymysjuttuja..... taas vaihteheksi.... 02.03.
- Tajun menetystä tunnilla..... 01.03.
- Mielenterveys kärsii... 04.11.
- janehah dyejyc... 27.04.
- Payidevim Tayv... 13.02.
- Tyng Tacena 08.12.
- Pmylg Cuim 04.12.
- Pmylg... 04.12.
- Mucd cuim... Mucd seht... 04.10.
- So cuim, so byeh 03.10.