IRC-Galleria

Rv 34+0

Painomuutos/vko: 1050g.
RR: 114/79.
Pissa: negaa näytti molemmat.
Hb: 118 (Obsidan kuurille).
Sf: 33.

Jippiii vihdoinkin meillä on taas häkki huoneen nurkas...
Elikkäs eilen iltapäivällä meille muutti kuukaudeksi asustelemaan marsuherra Dollari...
Mukavaa on ollut ja seuraa hänel on koko ajan,enemmän luultavasti kuin toivoo... :)
Mutta Peikko pitää mut taas tällei aamusella kiireisenä, niin kirjottelen myöhemmin Dollarist lisää...

Eilen Metallican konsertissa Olympiastadikalla;älyttömän kivaa oli ja hyvin mielin kotiin päin,pleku taskussa... :)

Me salaa tavattiin, uskoin mä ihmeisiin
Tunsin jotain paljon suurempaa
En odottanut kuin huomiseen, sanoin sua mä tarvitsen
Löysin viereltäin rakkauden
Kunnes tunsin haavat heikkouden

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen

Kaikki muuttui niin,
Uskoin sun valheisiin
Tunsin pohjan altani katoavan
Sain kokea kaiken vääryyden,
sisällä hauraan ihmisen
Mietin yksin ikävöiden,
miksi sinua silti vain ajattelen

Näen silmissäin vuotavan kyyneleen
Putoavan mun tyhjään huoneeseen
Ei mikään ei palaa
Ei mikään ei palaa ennalleen

Tyhjät seinät ympärilläin
Yritän jatkaa yksinäin
Toivon jonain päivänä sun kuvas haihtuu mielestäin

-Antti Tuisku:Tyhjä huone-

Löysin todella hyvän ja puhuttelevan runon...


Tie oikeaan

Voi jos voisin näyttää sulle tien oikeaan,
mistä kääntyä ja mistä katsoa parempaan.
elämässä katsos kysymykset seuraa toisiaan,
syystä sekä seurauksesta aina seuraavaan.

Tiedätkö et menneet eivät katoa kai koskaan?
Siis merkitys on kaikella miten vain valitsetkaan.
niin voivat joskus tapahtuneet syvällekkin satuttaa,
ennen kaikkea kai tiedät:
rakkaus parantaa.

Usko siitä että kaikki tulee muuttumaan,
saa sinut niihin suuriin tavoitteisiin kurkottamaan.
vain itsestäsi lähtöisin voit asioita muuttaa,
jos odotat,
niin ehkä muuttuvatkin pahempaan...

Voi jos voisin kertoa sulle sanoilla oikeilla,
et miten tulee tehdä ja miten sanat sanella.
mutta määrätä en siitä voi kuin vain sen verran;
usko itseesi,
sydämeesi,
ees tän kerran.

Joo elikkä tosiaan maaliskuun alkupuolella saimme tietää tulostasi,olin jo hetken aikaa epäillyt että mitäpä jos,mutta varmistusta en vielä uskaltanut edes ajatella,mutta silloin tosiaan kaikki selkeentyi,syntyisit 27.10.-06.
Raskaus aika meni hyvin,asiaan kuuluvaa pahoinvointia oli,ja minun mielestäni ehkäpä liikaakin. Iskällä alkoi taas huhtikuussa tuttu Euroopan reissaaminen ja me olimme Foxin kanssa kotosalla...Ilmoitin jo hyvissä ajoin iskällesi että mitä lähemmäs menemme laskettua aikaasi niin sitten pitää jäädä kotiin,reissut loppuvat siihen ja niin sitten syyskuun alussa sanoin että nyt on enää vähä yli kuukausi ja jos vaikka päätätkin tulla vähän etukäteen...Ja niin Puolan reissu sai jäädä,lähtö olisi ollut 11.syyskuuta...
12.-13.syyskuuta välisenä yönä sitten alkoi tapahtua,puoli viiden aikaan yöllä alkoivat aivan järkyttävät poltot,mutta n puolen tunnin jälkeen tilanne tasaantui,emme siis lähteneet äitipolille,johon olin jo soittanut ja selittänyt tilanteen. Aamu kahdeksan aikoihin heräsin siihen ettei pystynyt olemaan missään asennossa,mutta taas tilanne vähän rauhottui ja sain unenpäästä vielä kiinni,mutta 10 taas sama,huonovointisuus ei herättänyt mitään kelloj vielä,mutta siinä vaiheessa kun vessassa tajusin et nyt "lorahti"eikä todellakaan lapsivedet vaan jotain ihan muuta,niin sitten vasta jonkinlaiset kellot rupesivat kilkattaa,äitipolille ja äkkiä...Vielä automatkalla ajattelin että kyllä tää hoituu,viikkoja on niin vähän vasta että et sinä sieltä vielä mihinkään tule,ajattelin tulevani illalla takaisin kotiin...
Äitipolilla klo 11,otettiin sisään ja katseltiin tilannetta vähän,mutta sitten kun oltiin ultrattu niin härdelli alkoi,huomasivat ultrassa että istukka oli lähtenyt repeämään joten kiireellinen sektio... KIIREELLINEN SEKTIO,ei herran jumala ethän sinä vielä voi syntyä,viikkoja on vasta 33+5...
12.05 kiireellisellä sektiolla syntyi 1860 g ja 44,5 cm pienen pieni poikaseni,sain nähdä sinut ehkäpä n 5 sek ja sinua lähdettiin viemään Vastasyntyneiden teho-osastolle ja minua jäätiin kursimaan kokoon...Iskä oli haettu sinua katsomaan n tunti syntymäsi jälkeen ja minä näin sinut ensikertaa n 8 aikaan illalla.
Sinä vietit ensimmäiset 4 elin viikkoasi Kanta-Hämeen keskussairaalan VTO:lla,kotiin lähtö päivänä painosi oli 2465g ja pituutta oli kertynyt 48,5 cm,elikkä olit kasvanut jo ihan "isoksi" pojaksi.
Kotona kaikki lähti hyvin käyntiin ja nyt olet jo vähää vaille 8 kk ja todella iso mies(28.3.-07 8090g ja 70 cm).

Kun tänään katson sinuun ja sua uneen tuuditan
Muistan päivän leikit ja kuinka sua rakastan
Sä olet tosi pieni ja mä melkein toivoisin
että rinnallesi saisit samanlaisen enkelin.