Hassua kun tottunu siihen että jos liikaa kattelee yhen ja saman ihmisen pärstää niin kumpikin ärsyyntyy ja kyllästyy toiseen ja koko juttu kuolee kasaan. Nyt on kumminkin seittemän viikkoa peräti ollu ton M:n kanssa, melkein koko ajan hengattu yhessä, mä sen luona tai se mun luona, eikä vielä ärsytä yhtään, taitaa olla ennätys. Kerran taisin hetken silmiä pyöritellä mut siinä se. On niin paljon kivempi nukkua toisen vieressä kun yksin, pussailla ja söpöillä ja muuta imelää. Koko ajan haluais vaan kyöhnää toisessa kiinni, ja heti tuntuu tulevan ikävä ku ei muutamaan tuntiin nää. Mä oon kyllä ihan IN LÖÖV. Koskahan tääkin ihanuus mahtaa loppua, toivottavasti ei kuitenkaan ihan vielä..