IRC-Galleria

Minäkin halusin pitää kaikesta kiinni ja omistaa
Minäkin kadotin jotain kaunista, oikeaa
jota en takaisin enää luokseni milloinkaan saa
mulla arpeni on ja ne muistuttaa
kuinka onni on lainassa vaan

Anteeks, mut jonkun täytyy puhuu suoraan
Kukaan ei tykkää tytöstä joka on huooo-nokäytöksinen
Tai tytöst johon ei voi luottaa
Sun puheistas ei oo totta puolkaan
Ei oo siistii(siistii) et sun puhees menee koko ajan ristiin(ristiin)
Puhut suuria vaan pönkittääkses mainetta
Noin et saa kunnioitusta ainakaan
Heti selällää, sakset auki, fuck bitches, get sukupuolitauti
Mut sun suutas ei paljon muulla tukita,
Staditsygää ei voi viedä kotii ja lukita
Ja huomenna sitä polkee taas joku muu
Eikä oo eka kerta, tähän on totuttu
Ja totta on et kaiken voi tehdä tyylillä
Mutta jotkut tytöt on vaan ty-ty-tyyhmiä

Synnyit hopealusikka suussa
Skidinä oli asias kunnossa
Teit mitä vaan sua aina kehuttiin
Paras oot, sulle aina sanottiin

Sä kuvittelit että kaiken saat
Että maailma on sua varten vaan
Eka kertaa aloit elämää tajuumaan
Kun koulussa sait päivittäin turpaan

Ei auttanut itku ei auttanut mikään
Sä jouduit päivä päivän jälkeen nöyrtymään

Voi voi, oot joutunut huomaamaan
Ei aina kaikkea saa mitä haluaa
Voi voi, oot joutunut huomaamaan
Elämä on kovaa

"Dein Glück
Ist nicht mein Glück
Ist mein Unglück"

Kun sä nukut, mä mietin missä sun sielu on,
tää kelvoton ei sinne pääse, tää yö on uneton.
En haluu antaa pois näitä arvokkaita hetkiä,
haudas ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä.
Mä en anna mun tajuntaa nyt jumalille lainaksi,
kun sä aamul lähet saan ees pari muistoo palkaksi.
Sun kasvoista ja vartalosta kaikki miehet flippaa

Things not what they used to be
Missing one inside of me
Deadly loss this can't be real
Cannot stand this hell I feel
Emptiness is filling me
To the point of agony
Growing darkness taking dawn
I was me, but now he's gone

sain auki auton oven viima vasten kasvoja löi
mä kenkiin ja henkseleihin sotkeuduin
hikoilin ja vannoin Vain rakkauteni annoin
sun silmistäs sen huomaan kai neitsyyden mä vein
siis väärin tein, siis väärin tein

Se yö oli tyhjä, ei kaivannut kukaan
Sekapäisenä horjuin mä toisien mukaan

Nyt laiva mertaa kyntää
Sen kyljet hilseilee
Vain merimies voi tietää
Se mitä merkitsee


Mä tein, mitä tein ja ne maksoivat hyvin
Ei enää löydy kotisatamaa
Mun sisällä hauta on kaikista syvin
Pimeää ja mustaa ja kosteaa ja polttavaa

Tahtoisin olla se, joka olin silloin,
Kun kuollakseni halusin
Tulla sellaiseksi, kuin nyt olen
Noin tuhat vuotta taaksepäin.

Vaikee on sietää kaiken paino,
Mut siihenkin voi kasvaa kiinni

Pois, sä käännyit tältä tieltä
et jatka kanssa mun
ei oltu samaa mieltä,
mut yksin onnistun
Voin näyttää sulle kieltä
ei muisto vaivaa sun
sä vaikket palaa sieltä
niin tuskin tukehdun
vaan tuen oven pieltä
ja nauran siinä kun:

Sen mä tiedän että

Onhan päivä vielä huomennakin