Tunnen yhä kätesi painon ja voin kuulla äänesikin
Ja jos suljen hetkeksi silmät, on kuin kanssas taas olisin
Vaan kun katson nään aution huoneen ja kätes on peitto vaan
Nää harhat kuin viiniä juoneen, sua saa taas kutsumaan
Tuo hajonnut marmoritaivas, valuu huoneeseen valtoimenaan
Olet poissa viereltäni, muttet sydämestäin milloinkaan
Tämä ikävä on sellainen, että tällaista kokenut ole en
Se on syvä ja jotenkin lopullinen
Se painaa ja sattuu ja kuristaa, mutta kenties joskus on helpompaa.
Uusimmat blogimerkinnät
- i believe in angels 06.01.
- [Ei aihetta] 10.11.
Blogimerkintä
« Uudempi
-
Vanhempi »
