Ensin kierrämme rakkaan Emmin, joka täällä siskokaksosiain hoitaa, kanssa kotikonnuillaan Villilässä kauniit puistotiet.
Tästä päädyin Nekalan maille juomaan kiljua kaikenmaailman Vilkkujen ja Joonaksien ja Markuksien ja Mikaelien tykö "makuupaikalle" ns. Nekalan rypemispaikka.
Seuraavaksi kännykkäni (se tosi vanha jotain 2004 luvun mallia, edellinen kännykkäni vielä pahemmassa kunnossa) putoaa Pekon isäntäväen vessanpönttöön.
Plots.
Peruuttamatonta.
Hirveetä.
Sinne.
Sieltä sitten ongin sen nautinnolla. Jostain syystä Sim-kortti selvisi.
Huomenna saan uuden puhelimen onneksi.
Illemmalla Pekolle kömyää Eetu ja Atte katselemaan Orpokotia hienoon elokuvateatteriin yläkertaan (elokuvassa kömyää hirveä läski äijä siinä selvänäkijäkohdassa, varmaankin siksi esiintyy koko hommassa, koska herraa ei leveyden vuoksi voitu peittää kuvasta mitenkään...vaikka ehdotinkin jotain suurta pöytäliinaa vaikkakin. Voisi esittää vaikka sohvaa tai nojatuolia).
Vielä illemmalla syömme kaikessa rauhassa herkku paistijuustoa ja valkosipulimakkaraa.
Siinä kävellessämme rauhassa Nekalan puistossa minä kohden bussipysäkkiä, alkaa mahassa kiertämään päivän touhut.
Siinä kaiken silmän katsellessa rauhaisat pariskunnat puistossa saavat nauttia näystä, missä pidän puistoroskapöntöstä (väriltään oli vihreä) kiinni ja alan yökkiä päivän mehuja ulos. Ulos ei tullut mitään onneksi.
Pekolle tuli järkytys.
Illalla raahustin kotiin puolikuolleena puoliviimeisellä bussilla ja voimilla ja näen Alisan ja huraa.
Vielä piti siivota marsunhäkki, sopia seuraavasta viikonlopusta, ruokkia eläimet ja ehtiä saunaan.
Viikonloppuna odottaa mielenkiintoinen mökkitelttareissu. Sitä odotellessa. Heipo jo.