IRC-Galleria

Olipa kerran hiiri joka harrasti vanhojen rumien miesten ampumista.

Erästäkin herraa hän ampui ensin toiseen kivekseen, sitten hivenen kurkunkannen yläpuolelle. Yksi luoti lensi varastossa olevaan ämpäriin, missä vanha herra säilytti maailmalta keräämiään puuronjämiä.

Puurot lähtivät yöllä retkille.
Suurin puuroista oli Ruispuuro
Se oli porvarillisen talon puuro. Poskissaan kallista mansikkahilloa.
Muut puurot olivat enemmän tai vähemmän herra Ruispuuron alaisia.
Mannapuuro oli hänen asianajajansa:
Hänellä oli pienet manteleiden säikeistä taitellut silmälasit.
Hän puhui vähän ja kirjasi kaiken ylös.

Sitten oli Herra Ruispuuron puoliso Kaurapuuro.
Kaurapuuro oli lempeä ja hyväsydämien, kaikkien lasten herkkupuuro

Herra Ruispuuro oli ahne ja rahanhimoinen.
Raha oli aina tärkeä seikka tekemisissä. Aika oli rahaa. Kaikki oli rahaa.

”Katso. Tuossa on kävelevä puuro,” sanoi eräskin ohikulkija.
”On rumaa osoitella tuolla lailla,” sanoi ohikulkijan kumppani.
”Ei suinkaan. Kyllä aatelisherran huomaa väkisinkin”, sanoi herra Ruispuuro.
”Älähän nyt kultaseni”, sanoi Kaurapuuro lempeästi.