IRC-Galleria

Juuso juoksee vinhasti sinne tänne, loikkii ja puikkelehtii asfaltilla. Alisa vie sen tutulle metsäpolulle. Siellä sen lyhyt kuono siirtyy maahan, ja matka jatkuu kuono maata viistäen.
Matkalla vastaan tulee yksi kerrostalon naapureista, herra Mäkkylä. Mäkkylä on eronnut vanhempi herra, joka käyttää aina mustaa tyylikästä hattua. Alisa ei muista miksi semmoisia hattuja kutsutaan.
”Huomenta, Alisa”.
”Huomenta herra Mäkkylä”,
”Noin näteille minä olen vain Johannes”,

Johannes on juuri sellainen ihminen joka tekee vähän mutta hyvin. Hän on lievästi autistinen, on Alisa kuullut, muttei ole varma uskoako. Ainakin herra muistaa kaikkien tapaamiensa ihmisten etunimet. Alisa ei tiedä onko se autistista.
Ainakin Alisa muistaa hänen joskus poksautelleen kaikki kuplamuovin kuplat puhki, ennen kuin avasi niiden sisään pakatun uuden pakastimen. Alisan mielestä se voisi olla autistista.
Se oli rappukäytävässä, siksi Alisa näki.
Ei Alisa mikään kyylä ole. Hän on vain tarkkaavainen. Näin hän sanoo aina kaikille, jotka hämmästyvät hänen tarkkuuttaan tilanteissa. Miten hän aina huomaa kaiken ja kiinnittää huomiota yksityiskohtiin.

”Tuosta sinun Juusostasi tulisi hyvä mäyrän kaataja”,
”Että millainen?”
”Se muistuttaa niin jackrusselia. Nehän potkaistaan mäyrän koloon, jos haavereita tulee ne ommellaan paikan päällä ja potkaistaan uudelleen koloon, kunnes hengissä poistuu vain toinen”,
Alisa ei oikein kuullut kunnolla. Läheiseltä tieltä kaartaa auto jonnekin ja joku tamppaa suurta mattoa jossakin. Hän ei kehtaa kysyä uudelleen, vaan esittää Juuson vetävän häntä jatkamaan.
”Erittäin kiintoisaa herra Mäkkylä”,
”Johannes”,
”Niin juuri”,
Alisa ja Juuso katoavat puiden taakse.





Jos tämä on alkukevät, se voisi yhtä hyvin olla alkusyksy. Joku ulkomaalainen ei varmasti tietäisi kumpi. Varsinkaan joku britti.
Maa on kostea ja multa tuoksuu. Taisi yöllä sataakin. Jos ne ropisevat koivunlehdet olivatkin pisaroita ikkunan takana.
Juusoa ei kiinnosta vuodenajat. Sitä kiinnostaa onko sen sydämenvalittu jättänyt virtsaputkestaan tulleen hajumerkin tuttuun paikkaan lyhtypylvään juurelle.

Alisa muistaa Harrin romanttisimman viestin kännykässään. Se oli sellainen jossa on monta < ja 3 merkkiä peräkkäin ja jossa lukee ”rakastan sinua blondini”. Blondi sana tuo mieleen Mian.
Alisa hymyilee ajatellessaan Miaa. Hänellä on oltava taas uusi mies. Ei hän muuten olisi puhunut niin pehmeästi. Mia on enemmän semmoinen joka huolehtii aina jostakin paitsi silloin kun sillä on uusi mies.
”Hmm hmm,” sanoo Alisa. Vaiko hyräilikö hän. Keväthyräilyä. Semmoistakin hän harrastaa. Ei sitä ystäväkirjaan olisi ollut silti mielekästä kirjoittaa.
Pitäisikö lähettää Mialle viesti onko sillä uusi.
Mia ehkä toivookin salaa että Alisa olisi huomannut ja kysyisi.
Alisa päättää lähettää myöhemmin.