IRC-Galleria

Tässä istuskelen ja lasken minuutteja vapauteen.. Työnteko voi olla todella mielekästä, varsinkin kun löytyy niitä päiviä jolloin saa tehdä jotain vastuullista mistä selviää mallikkaasti, mutta toisinaan... Miksi minun pitää joka aamu raahautua työhön jossa ei ole mitään, korostan MITÄÄN, tekemistä. Voin siis mainita että nykyinen työpaikkani on ainoa jossa olen aidosti viihtynyt, mutta viimeiset kolme viikkoa ovat olleet todellista tuskaa. Tuntuu lievästi sanottuna ärsyttältä tulla istumaan toimistoon 8 tunniksi jotta voin istua netissä tekemässä kaikkea turhaa (niin kuin tämän kirjoittaminen). Kotona löytyisi töitä vaikka muille jakaa, mutta kun sinne vihdoin pitkän päivän päätteksi pääse, ei energiaa enää löydy. Ei se elämä niin pitkä ole että tällaisia turhia päiviä monta haluaisi kokea. Viime aikoina niitä tosin on ollut aivan liikaa. Tylsää lopettaa niin hyvin alkanut työrupeama tällaisiin tunnelmiin. Mutta, ei tässä nyt aleta synkistelemään. Olihan viime viikonloppuna taas kerran mahtava Kokkola Rock, johon mielellään menee tekemään töitä. Erityinen kiitos Karanteenille, ootte äijät loistavia! Ja tietysti my Baha.. Olet ainutlaatuinen.

Ja vaikka asiat miten huonsti olisivat niin onhan mulla aina (toivottavasti) oma auringonpaisteeni, Tero. Kiitos kun olet olemassa!