IRC-Galleria

Sain tämän ystävältäni, joka sai valita kahden asian väliltä. Minä sain myös valita samoin. Olen valinnut. Nyt on sinun vuorosi valita.

Tämä kertomus kertoo eräästä äidistä, joka moitti 5 vuotiasta tytärtään siitä, että tämä tuhlasi kokonaisen rullan kaunista, kallisarvoista kullanväristä lahjapaperia. Rahaa oli vähän ja äiti tuli entistä kiukkuisemmaksi, kun hän näki tyttärensä koristelevan paperilla rasian, jonka hän laittoi joulukuusen alle.

Seuraavana aamunna tyttö antoi askin äidilleen sanoen "tämä on sinulle äiti". Äiti tunsi itsensä
vaivautuneensa muistaessaan eilisen kiukkunsa tytölle. Hänen ärsyyntyi kuitenkin uudestaan tyttärelleen avatessaan paketin ja huomatessaan sisällä olevan rasian tyhjäksi. Harmistuneena hän sanoi tyttärelleen; "Etkö tiedä, nuori nainen, että kun annetaan lahja jollekin, paketissa täytyy olla jotakin?" Tytölle tuli kyyneleet silmiin, kun hän vastasi; "Mutta äiti, ei rasia ole tyhjä! Minä täytin sen kokonaan suudelmilla!"

Äiti murtui myös kyyneliin, polvistui tyttärensä eteen ja sulki hänet syliinsä ja pyysi anteeksi ajattelematonta kiukkuaan. Lyhyen ajan kuluttua tyttö kuoli tapaturmaisesti. Tarina kertoo, että äiti piti tätä tyttäreltään samaa rasiaa yöpöydällään koko loppuelämänsä ajan. Kun hänellä oli vastoinkäymisiä tai kun hän tunsi itsensä masentuneeksi, avasi hän rasian ja otti sieltä kuvitellun suudelman ja muisti tyttärensä rakkauden, jolla hän oli paketoinut suudelmat rasiaan. Todellakin ihmeellinen tunne, on tämä lahja meille, pieni rasia täynnä pyyteetöntä rakkautta ja suudelmia lapsiltamme, perheeltämme, ystäviltämme. Ei ole mitään arvokkaampaa täällä maan päällä kuin tämä.

Laitoin tämän tänne ja pyydän eräitä ihmisiä kopioimaan tämän saman tarinen omaan päiväkirjaansa. Näillä henkilöillä on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1. Kopioi tämä päiväkirjaasi
2. Ole niinkuin tämä ei koskettaisi sydäntäsi.

Kuten huomaat, minä valitsin ensimmäisen vaihtoehdon.

Ystävät ovat kuin enkeleitä, jotka nostavat meidät jaloillemme kun siivissämme on jotain vikaa, emmekä muista kuinka lennetään.

Jo valo päivän horisonttiin painunut on
sininen hetki valtaa huoneen
kajastus hento kasvoillasi viivähtää
ennen kuin verhon sä suljet
kaksin jäämme pimeään

Hiljaisuutta rikkomaan
aloita ei kumpikaan
sanat solmuina suuhun jää
osaisinpa selittää
sua vaikka tarvitsen
katsettasi pakenen kuin liekkiä polttavaa
mut levottomaksi saat
luotasi lähtis en kuitenkaan

Aavistus aamun
takaa ruudun kurkistaa
pakenen vielä alle peiton
uudelleen uneen vajoan
sut siellä nään
hämärän huoneen ja varjot jotka jäävät pimeään

Hiljaisuutta rikkomaan
aloita ei kumpikaan
sanat solmuina suuhun jää
osaisinpa selittää
sua vaikka tarvitsen
katsettasi pakenen kuin liekkiä polttavaa
mut levottomaksi saat
luotasi lähtis en kuitenkaan

:)

kun olet iholla
luomoat teholla
sä teet mitä toiset osaa ei
tästä en aio herätä
tavaroitani kerätä
ennenkuin ilta loppuun saadaan, hei

;)

Sateeseen
Mä kuljen valvoen
Tunnit hiipuen
Mutta irti päästä en
Tiedän sen
Että liian paljon sua mä kaipailen
Mutta niin paljon särkyy..

Jokainen askel vie sinut pois
Kunpa vain kaikki niin kuin ennenkin ois
Jos vain tän kaiken korjata vois
Koska mä tiedän miltä tuntuu jos sä meet..

:)

sä tartut mieleeni tiukasti kii
sun älys sua kurkusta kuristaa
mä tahdon saada sinut syliini niin
ja mun järkeni lähtee jos en sinua saa
ett meitä tuolla jossain vielä onni odottaa

viereeni jää
tartu kiitävään hetkeen
onks se haurasta vai kestävää
etkö tahtoisi selvittää
siis viereeni jää
se selviää..

:)

but you won't let me..
You upset me boy
then you kiss my lips
All of a sudden I forget
that I was upset
Can't remember what you did

You know exactly what to do
So that I can't stay mad at you
For too long, that's wrong

And I hate how much I like you boy
I can't stand how much I need you
And I hate how much I like you boy
But I just can't let you go
And I hate that I like you so...