IRC-Galleria

Aloin kuuntelemaan erästä bändiä. (josta en ennen tätä ole koskaan nimeltä edes kuullut) Erään ihmisen innoittamana. (tiiätte kyl kuka) Tarkemmin sanottuna se ihminen vaikuttaa minuun niin, että kiinnostun hänen kiinnostuksen kohteista. En siinä mielessä, että pakottautuisin tykkää samasta bändistä, vaan etsiäkseen siitä musasta sen miksi tämä ihminen kuuntelee kyseistä musaaa ja tykkäilee siitä niin paljon! Olen kuunnellut kyseistä bändiä nyt muutamina iltoina. Aika monina iltoina itseasiassa. Olen niin utelias asian suhteen jotenka otin selvää kyseisestä bändin musasta. Hmmm miten sen sanoisi... Ei mun tyyppistä kamaa... ainakin näin aluksi se tuntu siltä. Kesti huomata tooosi kauan ne piirteet mistä arvelen tämän minulle tärkeän ihmisen tykkäävän siinä musikiissa. Vai onko ne vaan ne sanat mitkä painottaa musiikin hienoutta? Vai painottuuko itse musiiikkin pelkästään... pelkästään sävelen kauneuteen, upeaan tulkintaan ymym...?? Vai yksinkertaisesti ne molemmat yhtä tärkeitä?? Jaa-a siinäpä kysymys... Jotenkin vahvasti tiedän/aistin (alan filosofisoimaan taas) että nämä kaksi: Sanat ja Sävel ,että ne olisi yhtä tärkeät. En usko. En tajuu mutta en usko. Uskon kylläkin että välillä se on se sävel mikä on tärkein se mikä pistää tämän ihmisen maailman sekaisin... Ja toisinaan sanat on se mikä tekee siitä musiiksita niin hianoa hänestä ja pistää sekaisin.. Mutta nyt kuitenkin aika ilmiselvää miksi hän tykkää tästä musasta. Aivan selvää jos vähänki tietää tämän ihmisen luonnetta ymym ni tunnistaa kyl ne piirteet musasta mistä hän tykkää tai ehkäpä sana ihannoi jotenki kuvastaa paremmin.

Enhän toki voi olla oikeassa enkä olekkaan mutta tämä onkin minun päätelmä. Ja kun tuota kaikkea tulkitsin äsken omassa ihmeellisessä mielikuvituksessani kehitin mielikuvia....niin ei niistä mitään kauniita tullut sillä musa ei ole mitään happyhappya. Doom Metal on avainsana. Joo menee vakavaks, mutta vakavia tuli mieleen ja sitäkun miettii ja miettii aina lisää ni niitä mielikuvia tuli aina vaa enemmän ja kahta kauheempia. Liitin oleellisesti tämän tärkeän ihmisen näihin mielikuviini ja yhdisitin musan: erityisesti sanat... = ja siinä se sit oli helvetti irti! Tiedän ,että nää mun mielikuvat ei oo totta. En ainakaa halua et on totta! Tääki oli jo tarpeeks. Ja sitä sit altistui omalle mielikuvituksen tuotteelle mikä tekee omia johtopäätöksiä kuvitellluista tilanteista joita luulin tapahtuneen kyseiselle henkilölle biisiä kuunnellessa. ^^ Ette ehkä tajunnu ja ehkä parempi niin... Iha hullua meikä skitsahti tälläisestä. Asia joka ei ole totta. Mielikuvitus kuvitteli omia kamalauuksia. Se on tyhmää ,mutta en pääse noista mielikuvista eroon. Mielenii ylireagoi helposti omasta mielikuvista sillä ne kuitenkin tuntuu samalla niin tosilta ettei meinaa tajuta ettei ne ole totta. kamala kauhun tasapaino.

- Tämä oli kuitenkin kivaa etsiä niitä piirteitä kyseistä musasta (aluksi) josta hän tykkää. Uskoin löytäväni ne (huom omasta mielestäni) mut se että mitä minä kuvittelin hänen ajattelevan noita biisejä kuunnellessa.... olisi ehkä voinut jäädä tapahtumatta.

Mutta itse musa omasta mielestä... aloin ehkä diggaa näin lopulta... vaikka mä oikeastaan vannoin etten ala tykkää siitä koska kaikki sit luulee ja näkee ja tietää minkä kautta aloin kuuntelee. en just ton takia halunnut tykästyä siihen koskaan sillä itse pointti oli vaa tutkia tuota musaa. ja enhä mä tästä aluks tykännyt yhtään. en yhtään en saanu musasta kiinni. nyt on toisin mut ei ne ihan kaikki uppooo mut suurin osa kuitenki on hyvää. sitä vaa tykästy minkäs teet. (näitten musa soi nyt kolmatta tuntuu putkeen)

MUTTA en halua ajatella tuota musaa ja sitä henkilöä samaan aikaan mielikuvituksessani. en olleskaa! :/ ja noi kaks asiaa on kuitenkin valitettavasti vaikea pitää erossa ...... hitto...

En oleta et kukaan tätä lukee loppuun mut joo jos luitte ni ihme. :)