vihaa itseään, on itsensä vihollinen.
samas kehos pieni enkeli ja piru ivallinen.
surenu niin paljon, et tottunut itkuun
on vaan aika lähtee, niinku joskus jokaisel,
sytytän savukkeen, sytytän toisen.
kyynel valuu poskel ja sydämeen koskee,
pitäis olla rohkee, mut en osaa kun sotkee
omat asiani, ja muiden viel sen lisäks.
halusin kaikkee, mut sainko mä mitään?
sanoin joskus ettei kaikkea voi menettää,
mut must tuntuu, etten voi menettää tän enempää.
toivotan hyvää jatkoa, ja vilkutan vielä
tuunkohan takas, mä en tiedä