IRC-Galleria

Huomenna tulee kuluneeksi vuosi mun 3. leikkauksesta. Reilu 2 vuotta on kulunut siitä, kun follikulaarinen kilpirauhassyöpä todettiin. Hoidot on takana ja säteilymääräkin on vähentynyt, enää vain sisäistä säteilyä. Vaikkakin keväällä saakin uuden annoksen säteilyä itseensä.

Aika menee äkkiä, tuntuu, että on vain pieni hetki, kun kaikki tapahtui, vaikka siitä onkin jo tovi. Toki syöpäläisenä oleminen näkyy arjessa koko ajan. Lääkitys on lopun ikäinen ja aina välillä ottaa pumpusta, kun hormonit heittelee kehossa. Elämää sinällään ei ole joutunut muuttamaan, arkea vain sävyttää uudet asiat. Ja sädesairaala aina välillä sanelee kalenterin menoja. Lisäksi verikokeet ovat tulleet tutuiksi, itsellä ei onneksi ole koskaan ollut mitään neulakammoa.

Tokihan sitä on tullut oltua sairaskin, sairaslomat on käytetty ja mielialan heitot tulivat tutuiksi. Varsinkin syvimmässä tyroksiinin puutostilassa, jolloin tosin näin mielenkiintoisia harhoja. Ei syövän sairastaminen mitään leikkiä ole, joutuu käymään läpi asioita, joita ei ollut ajatellut vielä siinä elämän vaiheessa. Mulla, kuten monella muullakin syöpäläisellä, oli yksi ongelma: en koskaan näyttänyt syöpää sairastavalta. Tosin mulle ei ole vielä täysin selvinnyt, että miltä syöpäläisen pitäisi näyttää, kenties pitäisi nukkua ruumisarkussa... Enhän tosiaan näyttänyt syöpäläiseltä, multa ei lähtenyt hiuksia ja sairaimman kauden vietin yksin kotona, eikä kukaan mua nähnyt.

Mutta aika kuluu ja arvet vaalenee. Kuka uskoisi, että mut on leikattu kolme kertaa... Hyvä jos itsekään enää arpia erotan. Tosin olisivat saaneet ottaa enemmän tuosta kaksoisleuasta (olisivat voineet venyttää tms.). Muiden syöpäläisten tapaaminen on tuonut paljon uusia ajatuksia, ei ainakaan ole enää yksin. Sillä kukapa ymmärtäisi toista syöpäläistä paremmin kuin toinen syöpäläinen. Huumori auttaa kummasti, sillä pakko asialle on välillä nauraakin, sillä ei sitä jaksa loputtomiin murehtiakaan. Tsemppiä kaikille muille syöpäläisille!

Tursajaiset ovat jälleen tältä vuodelta ohi ja meno oli kyllä kovaa. Täytyy rehellisyyden nimissä sanoa, etten muista, koska olisin viimeksi noin kovasti juhlinut ja varsinkin noin pitkäkestoisesti. Onneksi kuitenkin krapulalta säästyttiin, kiitos vähäisen juomisen (kerrankin olen ollut viksu), mutta jalkoja särki toden teolla senkin edestä (kiitos huonojen kenkien).

No mutta, tulipahan tursaille näytettyä, mistä on tunnolliset amk-opiskelijat tehty. Ja eritoten se, millainen opiskelijaelo heitä odottaa. ;D Sillä kuten joku illan aikana sanoi, haalarit päällä voi tehdä melkein mitä vain. Mutta mistä sitten on haalarikansa tehty?

- no haalareistapa tietenkin, mutta mitä niiden alta paljastuu... Opiskelija henkeen ja vereen! Eli ei riitä, että osaa yhden ja tietyn ranneliikkeen, vaan tarvitaan myös opiskelija-asennetta. Ja sen asenteenhan löytää etsimällä. Etsintöihin voi lähteä kimpassa, hyviä sellaisia etsintöjä järjestetään mm. tursajaisten yhteydessä. Lisäksi on hyvä lähteä liikkeelle malli-oppimisesta. Ottamalla mallia vanhoista veteraani-etsijöistä ja kyselemällä heiltä vinkkejä, voi helpottaa omaa opiskelija-identiteetin etsintää.

Kuitenkin tämä etsintä on pitkä prosessi ja vaatii suurta omistautumista sille. Etsintää tulee jatkaa koko opintojen ajan remuamalla kaiken maailman kissan ristiäisissä :P Mä olen tällä hetkellä etsinnän puoli välissä ja ainakin torstai-illan perusteella olen päässyt ihan hyvään vauhtiin tässä omassa opiskelija-identiteetissä. Jatkan etsintää Kauppakadun approssa 5.10. :D

-hemmi-

Vietin tänään leppoisan päivän kierrellen eri liikkeitä. Ei, kyse ei ole vaateliikkeistä. Kiersin nimittäin katselemassa televisio tarjontaa. Kieltämättä aika heikohkoa oli.

Miksi siis olen ostamassa uutta televisiota, vaikka vanha toimii vallan mainiosti? No katsokaas, kun digiaika tulee. Tietää suurehkoa rahanmenoa tämän neidin kukkarolle. Vanha tv:ni siis toimii kuin rasvattu. Siinä on vain se ongelma, ettei siihen voi liittää digiboxia, sillä siinä ei ole scart-liitäntää. Toki on olemassa boxeja, jotka voi liittää myös antennipistokkeeseen, muttei sellaista, johon voisi myös tallentaa ohjelmia.

Minulla siis alkoi tällainen vuoden mittainen projekti digiaikaan siirtymisesä. Niin kauan nimittäin menee, että saan rahoista säästettyä aina sen verran sivuun, jotta kykenen kaikki tarvittavat hankinnat tekemään. Televisio on siis näistä se ensimmäinen. Ongelma on vain se, ettei nykyään myydä oikein kuvaputki televisioita, vaan kaikki ovat litteitä malleja ja näin ollen myös moninkerroin kalliimpia. Litteään televisioon (n. 15 eri mallista/kauppa) ei rahat riitä, ne kun söisivät enemmän kuin mitä vuodessa tienaan. Ja kuvaputki-mallisia löytyy kaupoista ehkä noin kolme kappaletta. Siitä sitten vain valitsemaan. Jee jee. Hintaa tämmöisellä aatamin aikaiselle kuvaputkisudelle kertyy 200-300€. Ja se toinen, litteä vaihtoehto: >1000€. Hmm... kumpaankohan päädyn...

Kun sitten aikanaan olen selvittänyt tämän vaiheen yksi, on edessä vaihe 2: itse digiboxin hankinta. Niitä sitten riittääkin kyllä jo monenlaisia. Itseäni hieman vain pohdituttaa, minkä mallinen sitä pitäisi sitten hankkia. Toisaalta olisi hyvä ostaa malli, jossa on kaksi viritintä. Tällöin pystyisin katsomaan toista kanavaa ja nauhoittamaan toista kanavaa. Tietenkin yksi vaihtoehto olisi ostaa boxi, joka tallentaa sitä kanavaa, jota paraikaa katsoo. No siis: normi-boxi ilman mitään maksaa n. 100€, yhdellä virittimellä 250€, kahdella virittimellä 450€. Valinnan varaa siis riittää.

Kaiken kaikkiaan vuoden päästä pitäisi siis olla valmiina digi-lähetysten ryntäykseen. Olenkin tässä jo harkinnut, että perun tv-luvan, jotta edes sillä tavoin voisin saada kasaan tarvittavat ropot uuden television hankintaan ( tai ainakin sen alkupääoman). Todellisuudessa kun tämä uuteen aikaan astuminen tulee maksamaan mulle noin 600€:sta ylöspäin. Voisiko siis elämä tämän parempaa olla.

Blaah... Lukuvuosi naftisti päässyt käyntiin ja mun suurimmat saavutukset koostuu lähinnä siitä, että olen onnistunut löytämään lukujärjestyksestä kaksi turhaa kurssia, jotka voin jättää käymättä :D Huolestuttavaa kieltämättä, että jo tässä vaiheessa vuotta alkoi tämä 'kurssien tiputtelu'.

Uusi vuosi ja uudet kujeet kuitenkin odottaa. Tässä ois vaikka mitä kivaa sälää tiedossa... ekana ois Tursajaiset (tursaiden narraamista siis) ja sit oiskin jo kauppakadun appro edessä :P Eli seurapiirielossa tämä alkaa heti. Tarkoitus olisi syksyn mittaan testata mun kesällä kehittämää seurapeliä:

Eli kyseessä on uusi versio vanhasta kunnon mölkystä. Jokainen peliin osallistuja tuo mukanaan vähintään yhdessä puolen litran muovipullossa seurajuomaa (pullon sisältämän seurajuoman saa jokainen itse valita ja sekoittaa kotona). Jokaisen tuomat pullot asetellaan vapaamuotoiseen ryppääseen muutaman metrin päästä itse seurapelikisailijoista. Yksi heittäjä kerrallaan asetutaan viivan taakse, otetaan heittopullo käteen (puolen litran muovipullo, jossa on VETTÄ). Heiton jälkeen katsotaan seuraheittotulos. Ne pullot, jotka on saanut kaadettua, niistä saa ottaa hörpyn. Mikäli ei onnistu kaatamaan yhtään pul.. anteeksi, keilaa, tulee ottaa hörppy heittopullosta (joka siis edelleen sisälsi pelkkää vettä).

Tämän jälkeen on seuraavan heittäjän vuoro. Näin jatketaan niin pitkään kuin seurapeli kunto kestää. Tai niin pitkään kuin seurapeliainekset kestävät.

nimim. 'C ympyrän sisässä' -hemmi-