Ensin hymyilit.
Sit näit mut.
Sun hymy lakkas.
Käänsit katsees.
Kyyneleet tulvahtivat silmiini.
En itkenyt.
En voinut.
Mut muistoist tuun pitää kiinni.
Niit en aio päästää karkuun.
Mä lukitsen ne valokuviin ja päiväkirjaan.
Me ollaan aina yhessä.
Me ei tulla koskaan eroomaan.
Meillä oli niin paljon yhteist aikaa.
En tuu elää ilman osaa sua.
Ja mul on osa sua.
Ne tärkeimmät.
Yhteiset muistot.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (12)
- ▶ 2011 (76)
-
▼
2010 (315)
- ▶ joulukuu 2010 (7)
- ▶ marraskuu 2010 (15)
- ▶ lokakuu 2010 (20)
- ▶ syyskuu 2010 (15)
- ▶ elokuu 2010 (33)
- ▶ heinäkuu 2010 (2)
- ▶ kesäkuu 2010 (52)
- ▶ toukokuu 2010 (74)
- ▶ huhtikuu 2010 (18)
- ▶ maaliskuu 2010 (12)
- ▶ helmikuu 2010 (21)
- ▶ tammikuu 2010 (46)
- ▶ 2009 (87)