Kun luovuus pääsee valloileen, voi parhaimpana päivänä syntyä biisejä muutama.
Välillä taas ei saa oksennettua edes yhtä biisiä vaikka kuinka koskettimia kutittelee...
Entäpä sanoittaminen?
Kun flow on mielipuolinen ja sanat vain putoilevat paperille, on tunne jokseenkin eufoorinen, ja sitä saattaa ajatella itsestään vaikka miten hävyttömiä.
Välillä taas edes kunnon käsirysy itsensä kanssa ei auta asiaa, vaan paperille saattaa tulla vain sana "vittu" , sen kaikissa muodoissa.
Musiikki on hyvin vahvana elämässäni, mutta nykyään huomaan sen kuuntelemisen jääneen hyvinkin minimiin.
Ehkä olisi ihan tervettä pistää välillä levyjä soimaan, ihan vain omien biisien vitamiinipitoisuuden vuoksi.
Tai jos kuuntelenkin niin aikalailla ne samat artistit valtaavat korvakäytäviäni.
Tänä syksynä kokeillaan kaikkea uutta musiikin saralla ja koetetaan päästä edes pitkäsoiton teon makuun.
Keikkoja on, joten en lähden niitä enää nussimalla keräämään.
AATU!
Lopuksi
Oikeastaan tällä tekstillä ei ole mitään merkitystä minkään suhteen, ja oikeastaan minua vituttaa nyt niin paljon, että lopetan tällaisen paskan jauhamisen.
Oikeastaan darra on niin valtava, etten osaa muuta kuin valehdella.
Lapsen ääni kuuluu makuuhuoneesta....Ai niin, minulla on lapsi.
Joutuuko hänkin tähän samaan polttavaan tilanteeseen, missä sydämestäsi vihaat sekä rakastat musiikkia.