IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »

JoulumielikuvitusjuoksuMaanantai 22.12.2008 16:04

Tämän tarinan avulla toivotan jokaiselle, ja varsinkin niille jotka ovat tätä lukeneet, parasta joulua! Muodollisuudet ohitse voitte alkaa elämyksen ;)


Joulun henki, tai miksi sinä nyt sitä haluat kutsua

Tämä runo paisui tarinaksi ja mielen hullut johteet voisivat tehdä tästä suunnilleen miten vaikuttavan tahansa, mutta olkaa onnellisia ettei tämä tarina räjäytä teidän päitänne. Lähellä voidaan kuitenkin käydä. Kaikki liittyy toisiinsa tavalla tai toisella miljoonan käänteen kautta, mutta tarinoiden yhteenkuuluvuutta voi olla niin vaikea löytää, että kerron että se voisi olla Joulu, tai elämään suuremmat tapahtumat, joita tapahtuu kokoajan ympärillämme.





Maailma, tarpeeksi iso ja moniulotteinen, että samalla hetkellä kun luet tätä voi jossain päin tapahtua vaikka seuraavaa: Ranskaa puhuvat henkilöt uhkaavat toisiaan slummikerrostalon 15. kerroksessa lähellä roikkuvaa ikkunaa. En osaa Ranskaa ja vaikka osaisitkin, et tietäisi mitä nämä henkilöt sanovat koska he ovat niin kiihdyksissä, ettei kumpikaan heistäkään saa selvää toisistaan. Kumpikaan henkilö ei selvästikään pelkää kuolemaa vaan he katsovat kumpikin välillä toisen aseen piippua ja piipusta katse nopeasti kierii silmiin ja toisella ikkunaan. Kauempana ikkunasta oleva henkilö katsoo sivulle ja on huutavinaan ihmiselle ettei tämä asia kuulu hänelle ja samalla kun toinen kääntyy katsomaan niin kauempana oleva henkilö karjaisee ja kuin hidastettuna potkaisee ikkunan vieressä olevan henkilön ikkunan läpi ja näkee nyt jo ilmassa tippuvan henkilön tuskaisenhikisen ilmeen. Sylkien verta ja kulmahampaansa henkilö katsoo vieressä olevan talon kattoon muodostunutta punareunaista reikää hän vielä tokaisee "MerRy Khristmas M*****F******.
Tätäkään kieltä en osaa, mutta sekään ei ole ongelma, sillä tunnelma on käsinkosketeltavan surullinen. Jos erittäinkin kovat asiat muotoutuisivat tunteiden voimista niin tällä hetkellä teräs olisi jo valunut vanhan tammisen lattian pienimpäänkin koloon. Nainen ei kovin vanha juuri parhaassa iässä mennä naimisiin, itkee pienellä lapselle tarkoitetulla puujakkaralla. Ovi on juuri pamahtanut kiinni ja nainen on taas hetkeksi menettänyt kaiken mihin hän voisi edes hieman turvautua. Mies kävelee vihaisesti pitkin huonosti päällystettyä asfalttitietä. Hän nostelee käsiään ilmaan ja huutelee taivaaseen ja lopulta eksyy todella räkäiseen kuppilaan, jonka kylttikään ei enää hohda juuri laisinkaan. Sisällä baaritiskillä istuessaan baarimikko tokaisee iloisesti "Merryy Christmaas too youu".
Viimeisenä maailmankiertue jatkaa hieman lähemmäs ja tätä kieltä osaamme jo ymmärtää suhteellisen hyvin, onhan se toinen virallinen kieli meidänkin maassamme. Kuulen sanoja, jotka liittyvät markkinatalouteen ja kannattavuuteen. Juuri sellaisella kliseisellä isolla nahkaisella johtajantuolilla istuu hieman pönäkkä henkilö. Hän katsoo vakavasti pöydän takana istuvaa toista henkilöä ja kertoo miten lomautuksien tielle osuu juuri heidän osastonsa. Johtaja yrittää kovasti kertoa miten pahoillaan on, muttei saa sitä kovin hyvin ilmaistua. Lytyssä pienellä tuolilla istuva mies tajuaa mahdollisuutensa ja lähtee hiippailemaan kohti niin kaukana olevaa ovea. Hän hyvin tietää, miten hänen tulee kertoa omalle niin pitkään hänen kanssaan työskenneelle tiimille, että he saavat potkut. Saapuessaan omalle toimistopaikalleen ja pahviseinien keskelle, ovat muut jo huomanneet tämän surullisen kulkijan. Ihmiset kerääntyvät hänen ympärilleen hänen kertoessaa, miltei itkuun purskahtamaisillaan asiansa. Muut tukevat häntä ja porukan ilopilleri lopulta katkaisee painostavan hiljaisuuden sanoen, " Allt ska bli bra det är ändå Julen".
Selästään kiinni pitäen vanha mieshenkilö vaivoin pääsi jääkaapilleen ottamaan oven yläreunasta jokailtaiset särkylääkkeensä. Viimeisin joulukortti oli tullut 3 vuotta sitten ja sekin oli ollut puoliksi mainos. Oliko kokoa yhteiskunta unohtanut hänet, vaikka hän niin kauan oli ollut töissä kaupungin suurimmalla nyt jo suljetulla padolla. Hyvin tietäen, että hänen omistamansa talo ei välttämättä ollut se kaikkein mukaansatempaavin vaan enemmänkin stereotypia kummitustalosta, hän silti ihmetteli miten hänen luonaan niin harvoin kukaan kävi, eihän hän mitään pahaa ole koskaan tehnyt ja sekin tarina minkä takia häntä voitaisiin pelätä oli vahinko, eihän hän tiennyt ettei halloweeninä ole tarkoitus oikeasti pelotella ihmisiä. Hänen teki niin paljon mieli kerrata elämäänsä ja muistella, että hän lähti ajamaan ruosteenpunaiseksi värjäytyneellä autollaan kohti vanhaa patoa, sillä hänelle oli vahingossa unohdettu padon avain hänen jäädessä eläkkeelle. Sää ei todellakaan halunnut auttaa tarjoamalla kaunista säätä, vaan sade piiskoi autoa ja tuulilasia tehden muiden autojen näkemisestä vaikeaa, varsinkin jo vanhemmalle ihmiselle. Jo lähellä patoa hän aikoi jarruttaa käännökseen, mutta huomasi etteivät jarrut olleet enää toimintakunnossa vaan auto jatkoi menemistään eteenpäin kunnes tömähti pehmeästi johonkin. Pikaisesti noustuaan autostaan ulos katsomaan mihin oli törmännyt, oli mies jo läpimärkä, eikä tunnelmaa parantanut se että törmäyksen kohde oli ollut nuorehko naishenkilö. Verivana valui tienpiennarta pitkin ja vanha mies meni paniikkiin, eikä keksinyt muuta kuin viedä nainen sisälle patoon ja muistellessaan patoa hän muisti, että siellä oli ainakin ollut eräs lääkekaappi, josta voisi periaatteessa löytyä apua tietysti puhelimen lisäksi. Ukko kantoi naisen sisälle ja rupesi paniikissa vaikeroimaan ja tunsi ettei hänen olisi pitäny tehdä mitään päivän aikana vaan olla iloisesti kotona, sillä siellä hän ei sentään satuttaisi ketään ja olihän hänellä sentään oma koira seurana, vaikka muut ihmiset eivät hänestä pitäisi niin ainakin yksi elävä olento. Lääkekaappi löytyi ja hätävalot sai kumma kyllä päälle, vaikka laitos ei ollutkaan ollut hetkeen käytössä, ainakaan hänen tietääkseen. Nainen alkoi virkoamaan ja saadessaan silmänsä auki säikähti voimakkaasti, mitä muutakaan olisi voinut tapahtua, kun näkee pelottavan oloisen vanhan miehen saksien kanssa yläpuolellaan kädessään verinen side ja vierellään lasipullon epämääräistä ainetta. Nainen kierähti sivulle ja lähti nopeasti konttaamaan johonkin suuntaan, eihän hän ollut nähnyt mistä he olivat tulleet, mies huuteli hänen peräänsä mutta adrenaliini alkoi virtaamaan naisen suonissa ja hän sai hetkeksi lisää voimaa ja hän pääsi liukuoven taakse piiloon mieheltä. Ajatukset alkoivat juosta naisen mielessä hätäisesti ja hän koitti kovasti miettiä, mitä hän oli tehnyt ennen kuin oli pyörtynyt tai kidnapattu tai ei hän tiedä mitä kävi! Oven takana näkyi liikettä ja ovea yritettiin väkisin avata ja hieman ruostunet saranat meinasivat antaa periksi. Hän katsoi pikaisesti taakseen ja koitti laittaa valoja päälle, mutta ne eivät syttyneet. Kännykällä hieman eteensä nähden hän lähti sinne suuntaan minne pystyi, eli syvemmälle padon syvyyksiin. Lattia tuntui limaiselt ja ilma oli kostea ja tunkkaisen pölyinen, ties kuinka kauan aikaa sitten täälläkin on viimeksi ollut elävä olento. seuraavassa ovessa oli varoitusmerkit ja jokin ruostunut merkki, josta ei enää saanut selvää, jonkin turvallisuusjärjestön merkki pilkotti puolittain pahaenteisesti, mutta edessäpäin oli pakko olla jokin toinen hätäuloskäynti. Seuraava huone vaikutti suuremmalta ja hän näki sivulle mennessään kyltin, joka ilmoitti hallintahuoneesta ja ajatteli, että siellä on pakko olla jonkilainen pohjapiirrustus rakennuksesta. Hän kiipesi rappuja ja sai kylmiä väreitä, sillä vanhat metalliset raput joista ei enää alas katsoessa näkynyt pohjaa ja laitosmainen rakennus yleensäkin oli omiaan aiheuttamaan mitä pelottavampia visioita, siitä miksi rakennuksessa ei enää ollut ihmisiä. Hallintohuoneen ovi oli hieman raollaan ja oven olisi muutenkin saanut auki, sillä oven lukkojärjestelmä oli väkivaltaisesti rikottu. Hän laittoi oven kiinni perässään tarkoituksenaan ainakin saada vihiä siitä jos joku yrittäisi seurata häntä, sillä oven avaamisesta kuului pienehkö narina. Hallintohuone oli juuri sellainen, minkälainen sen olettaisi laitoksessa olevan eli oli näyttöjä paljon ja huoneen perällä oli pyöreähkön muotoinen alue, josta oli laajat ikkunat mikä nyt näytti loppumattomalta pimeydeltä. Kiinnostus heräsi nähdä mitä ikkunoista oli katsottu ja hän meni ikkunan luo ja näki sivussa päävalokatkaisimen , joka alas vedettynä aiheutti sinisen kipinän, mutta samalla valaisi edessä olevan näkymän. Nainen järkyttyi niin, että pyörtyi.
Vanha mies oli saanut puhelimen avulla kutsuttua lisähenkilöitä kuten palomiehiä ja poliiseja pelastamaan naista vanhan padon uumenista ja yhdessä he saivat oven auki ja pääsivät sisälle. Vanhan miehen mielessä pyörivät monet muistot ja hän tiesi tarkalleen mitä seuraavan kulman takana olisi. Pukuhuoneet, ruokala, generaattorit. Henkilöt pysähtyivät hetkeksi sillä valot syttyivät päälle hetkeksi, mutta kuitenkin sammuivat pian ja vanha mieshenkilö kertoi muille miten hätäsähkö oli varattu akuille, mutta akut ovat varmaan jo niin loppu ettei hän kummemin ihmetellyt mikseivät valot pysyneet pidemmän aikaa päällä. Hän ei ollut koskaan kytkenyt taloon yhteisiä valoja, mutta tiesi että yläkerrassa oli hallintohuone, jonne ryhmä lähti . Ryhmä saapui hallintohuoneeseen ja näki perällä pientä välkettä, joka osoittautui naisen matkapuhelimen aiheuttamaksi. Nainen vietiin ulos ja hoitoon, ja siellä hän heräsi, nyt onnellisempaan tilanteeseen ainakin hänen näkökulmastaan ja hän kertoi miten oli pelästynyt herätessään viime kerran ja nähdessään vanhan miehen hymyilevän hänelle palomiesten seasta tajusi, ettei vanhalla miehellä ollut ollut pahoja ajatuksia, vaan puhdasta auttamista mielessään. Ihmiset onnellisina alkoivat palata tapahtumapaikalta kotiinpäin ja palomiehet sulkivat padon oven ja soittelivat kaupungin johtajille, että pato olisi saatava jotenkin eristettyä, ettei sinne niin helposti enää pääsisi, edes avaimella.
( http://www.youtube.com/watch?v=30W3iRL48gQ ) Vanha mies sai uusia ystäviä, kun kertoi tarinaa eteenpäin kiinnostuneille ihmisille samalla kertoen, miten kauheaa on kun joutuu olemaan yksin päivästä ja viikosta toiseen ja jouluna hänellä oli alueen suurin ja varmasti iloisin joululounas, joka ei loppunut lounaan loppumiseen. Ihmiset tanssivat ja lauloivat kuusen ympärillä pitkälle yöhön, ja monet jäivät ennen niin pelottavaan taloon vielä yöksikin vanhan miehen tarjotessa isossa talossaan olevia kauniita huoneita, sillä he tiesivät,että paras joululahja ei tänä vuonna ollut kova paketti, vaan toisten ihmisten tuoma lämmin läsnäolo ja iloinen ilmapiiri.
Jos maailman kuusi miljardia ihmistä laitettaisi vierekkäin, ja juuri sinua, joka luet tätä etsittäisiin siitä rivistä, olisi tehtävä lähes mahdoton, mutta jos tekisit vieruskaverillesi jotain ystävällistä ja edes joka kolmas antaisi hyvän kiertää, olisi pian jo niin näkyvä iloinen, joukko näkyvillä ettei se jäisi näkymättä. Siltikään yhtä ihmistä ei tuosta joukosta erottaisi, mutta olisiko sillä enää mitään väliä?













P.S Jos tarina innosti kirjottamaan omia tarinoita, niin tämä:http://www.youtube.com/watch?v=mCkqmAIIFvQ biisi on myös oiva herättämään ajatuksia!






P.P.S
Tämä biisi soimaan taustalle
http://www.youtube.com/watch?v=pc1fu4RHDi0

Sitten kun olette ensimmäiset sanat kuulleet voitte avata tämän kuvan
http://pixdaus.com/single.php?id=34068
ja vaikka jäädä katselemaan hienoja kuvia painamalla kuvaa
That's life!

Olin jumbosTorstai 16.10.2008 23:01

Ostin kengät


"Paint it bla.. I mean green"

pakko viel yks pistää : PLauantai 29.03.2008 01:42

Ville kehu ni oli pakko pistää.
Juu kyllä täs tän päivän tunnelma aika hyvin kyl tiivisty:P aurinkoo lunta ja lautailuu:P ja veikeetä menoo :D
Jotenki letkee meno täs siks tykkään. : P

sessarit Kaivokselan valkosilniityilLauantai 29.03.2008 01:33

Hiton helmisessarit <33 kyl tälläsii pitää ruveta kyl järjestää vuosittain , jos on hyvä sää, jos on vetäjii tempuille, jos on kuvaajii, jos on RUOKAA :D.
- Vanhemmat »