IRC-Galleria

Aamukaksi

Aamukaksi

Ei ole täällä enää. Yhteydenotot tarvittaessa sähköpostitse.

Keravan seinästä jälleenTiistai 23.03.2010 11:16

Koska tästä asiasta kysellään multa säännöllisesti täällä galtsussakin, niin suurimpiin ajankohtaisiin kysymyksiin vastaa tämä kirjoitus:
http://muotoaetsimassa.blogspot.com/2010/03/kiiretta-pitelee.html

Keravan graffitiseinän aukeamisestaTorstai 04.02.2010 10:19

Heipsan,

Teiltä täältä galtsun puoleltakin tulee kyselyitä tosta Keravan graffitiseinästä, joten käykää lukemassa http://muotoaetsimassa.blogspot.com/2010/02/graffiti-keravan-graffitiseinan.html

Siellä on tarjolla tietoa seinän aukeamisesta ja lil sumtin' sumtin' myös avajaistapahtumasta.

Peace.

Keravalla uusi luvallinen graffitiseinäMaanantai 18.01.2010 14:01

http://muotoaetsimassa.blogspot.com/2010/01/graffiti-keravan-uusi-luvallinen.html

(Älkäähän sitten ihan vielä rynnätkö maalaamaan. Odotan tietoa seinän aukeamisesta.)

Uusi IRC-galleriaTiistai 06.10.2009 14:46

Jahas, ei kai sitten muuta kuin totuttautumaan tähänkin. Saas nähdä miten jätkän käy.

Harrasteblogi avattuKeskiviikko 13.05.2009 13:12

Kyllästyin pelkkään webissä emoiluun ja niinpä ajattelin avata harrasteblogin vakavampien vuodatusten lisäksi.

Eilen on avattu "Muotoa etsimässä" osoitteessa http://muotoaetsimassa.blogspot.com

Tarjolle tulee kirjoittelua graffitien maalaamisesta, skeitti- ja longboard-dekkien kanssa räpeltämisestä, valokuvaamisesta, muotoilusta ja designista yleisesti ja... ja... no, mistä sitä vielä tietää. Kaikenlaista.

Siirtyis muualle nyTorstai 22.11.2007 23:04

Nonni,

Tällä päivämäärällä on sitten avattu "Onnea etsimässä" loogisessa osoitteessa http://www.onneaetsimassa.fi

Mitään sen kummempaa funktiota asialla ei ole. Kyllästyin vaan emoilemaan monessa paikassa samaan aikaa, joten tästä lähtien emoilen vaan siellä yhdessä.

Sähköpostia virastoltaTiistai 20.11.2007 15:33

Valtion virastot ovat tänään muistaneet allekirjoittanutta kahdella tavalla, joista seuraavassa pirtsakampi:

"Hyvä vastaanottaja,

Verkkotunnus on myönnetty

Verkkotunnus
onneaetsimassa.fi

Myöntämispäivä: 20.11.2007
Voimassaolo päättyy: 20.11.2010

Terveisin

Viestintävirasto
verkkotunnukset"

^_^

PS. Kiitsat, bunny.

Asioita, joihin en pysty:Maanantai 19.11.2007 20:08

- Varastoon kirjoittaminen

Se tuli juuri äsken todettua. Miehen, joka on villisti rakastunut omaan ääneensä, on täysin mahdotonta kirjoittaa kirjoitus ja olla julkaisematta sitä välittömästi vaikka se olisi monessa mielessä erittäin hyvä asia. Koitin hakata päähäni, että helpostihan tässä nyt pystyy odottamaan uuteen vuorokauteen ja vasta sen jälkeen laittamaan lisäriipustelut tänne välimallipäiväkirjaan. En pystynyt, mutta koska en halua julkaista täällä toista kirjoitusta tänään (vaikka sellainenhan tämäkin nyt on), niin se meni sitten Klubitukselle.

http://klubitus.org/blog.php?blog=13288

Päivän soundtrack: Scandinavian Music Group - "Hölmö Rakkaus" & "Ylpeä Sydän", Regina - "Pieni Ystävä", "Olisitko sittenkin halunnut palata" & "Nyt on jo myöhäistä", Husky Resque - "Nightless Night", Fallout Boy - "Thnks Fr Th Mmrs", Angelo Badalamenti - "Falling", Danzig - "Deep" ja Poets of the Fall - "King of Fools."

Tänään lyhyestiMaanantai 19.11.2007 14:02

Edellisestä kirjoituksestani ei tullut sitä henkistä krapulaa, jota aikaisempiin kokemuksiin perustuen pidin paljon mahdollisena. Tänään ryhdyin aktiivisiin toimiin asian edistämiseksi. Domainin rekisteröintiprosessi on aloitettu, suosituksia bloggaushärpättimistä on kysytty ja koska kukaan ei vielä ystävällisesti ole tähän mennessä teilannut kirjoitteluani kuin täydestä juoksusta seinään pysäyttämällä, niin uskallan jopa varmaan ruvetakin siihen. Myönnän siitä huolimatta ihan suoraan että pelottaa.

Itsensä kirjallinen ilmaiseminen ei ole asia, josta on luvassa pelkkää ruusujen terälehdillä tanssimista. Erityisesti ei silloin, jos kirjoittaa omista tuntemuksistaan ja ajatuksistaan. Suomalaisella miehellä kun on oikeus tirauttaa kyynel julkisesti ainoastaan silloin kun joku urheilijoistamme menestyy poikkeuksellisen hyvin tai kun miehen paras ajokoira kuolee. Jos ei ole sen paremmin metsämies kuin penkkiurheilijakaan, niin saa varautua itkemään kyyneleensä nurkan takana visusti piilossa tai olemaan itkemättä. Valitettavasti tulen rikkomaan tätä yleisesti hyväksyttyä käytäntöä vastaan itkemällä pahaa oloani kirjoituksissani. Omassa kurjuudessa loputtomasti uiminen ei kuitenkaan ole lopullinen tarkoitus vaan enemmänkin vallitsevaan aikaan sidonnainen asia; kun sen aika joskus taas on, niin itken varmasti myös ilostani.

Syntejä on miehen itkun lisäksi tässä maassa ja maailmassa kuitenkin huomattavasti enemmänkin. Elämässään ei loppupeleissä tarvitse tehdä mitään kauhean kummallista saadakseen ihmisten vihaa ja halveksuntaa niskaansa. Vaikka sitä aina toisinaan tulee esitettyä teflonpannua, niin kyllä noista kumpikin allekirjoittaneeseenkin tarttuu ja tuntuu kurjalta. Toisaalta ihmisten reaktion pelossa ei voi aina jättää tekemättä sitä minkä itse oikeaksi kokee tai saa varautua ikuisesti elämään varjoissa ja toisin kuin haluaisi.

Yöllisen kävelyn tuloksiaKeskiviikko 14.11.2007 04:25

Joskus on hyvä ottaa aikaa itselleen ja ajatuksilleen. Tällaiselle krooniselle dataajalle se onnistuu tasan tarkkaan parhaiten lähtemällä menemään koneen äärestä keskellä yötä johonkin aivan hevon tuuttiin.

Jonkin aikaa sitten palasin yölliseltä kävelyltäni, jonne lähdin kolmen karhukaverini kanssa. Pienen kaupungin lumisateessa tepastelu on suhteellisen vapauttavaa niinä hetkinä kun täysipäiset ihmiset nukkuvat ja saa tuntea olevansa yksin maailmassa. Harmillisesti lumisadetta ja kirkasta tähtitaivasta ei voi saada samana yönä, joten jälkimmäinen on käytävä kokemassa toisella kerralla, mutta sain kuitenkin kokemukselta juuri sen mitä hainkin; vanhoja ajatuksia sai vietyä pidemmälle ja uusia syntyi matkalla.

Ajattelin esimerkiksi tätä bloggaamistani ja webbikirjoitteluani aika paljon. Kumpaakin olen tehnyt vuosituhannen taitteesta lähtien sen verran, että tekstiä on syntynyt köyhän miehen Encyclopædia Britannican verran. Merkittävimpänä erona kyseiseen teokseen voitaneen pitää sitä, että kirjoitusteni asiapitoisuus on tapauksesta riippuen kyseenalaisesta kehnoon. Itseä siinä on kuitenkin tullut ilmaistua niin hyvässä kuin pahassakin enkä ole koskaan ollut erityisen ujo kirjoittamaan sen pahemmin vittumaisuuden huipulta, murheen syvimmistä notkoista kuin onnellisuuden aurinkoisilta tasangoiltakaan.

Kirjoittamisesta on viime vuosien aikana muodostunut merkittävä osa elämääni ja hämmästyttävästi jopa elantoani (viimeisen vuoden ajalta) vaikkakin viimeksi mainittu osa ei nyt ole niin kauhean tärkeää. Yhdentekevästä paskasta rahan vuoksi kirjoittaminen ei anna itselleni juuri mitään kun taas oman elämäni kiemuroista riipustelu on tilanteesta riippuen joko terapeuttinen tapa kasailla itseään uudelleen tai ilmentää niitä hienoja tunteita, joita suomalainen mies ei onnellisenakaan saa muuten kakaistua pihalle. Näistä onnen ilmauksista on ilmeisesti muutama ihminen joskus ollut ihan otettukin, mutta valitettavasti tähän mennessä kaikki heistä ovat päässeet lukemaan myös surua ja murhetta, koska mikään tässä maailmassa ei tunnu kestävän. Surusta ja murheesta on oltu vähän vähemmän otettuja.

Viimeksi tänään kirjoitteluistani rapsahti kritiikkiä ja tietyllä tavalla aivan perustellusti. Ei varmasti ole helppoa lukea kun toinen kirjoittaa kuuden aikaan aamulla herättyään ettei välitä elääkö vai kuoleeko. Tarkoituksenani ei kuitenkaan missään vaiheessa ole ollut huolestuttaa ketään ja ilmeisesti sarkastinen lausahdukseni jonka mukaan minusta ei kannata huolehtia niin kauan kuin kirjoitan vaan silloin kun lakkaan tekemästä sitä meni hieman ohisektoriin ei niin tahdikkaasta ajoituksesta johtuen. Nimenomaan näin se kuitenkin on; niin kauan kuin tekstiä webbiin ilmestyy voidaan suurella varmuudella sanoa, että allekirjoittaneella eivät ole pasmat täysin sekaisin. Itseasiassa mitä suurempaa depressiota kirjoituksistani ilmenee sitä todennäköisempää on se että asioiden käsittely on saatu alkuun.

Huolestuttamisen lisäksi tarkoituksena ei myöskään pääsääntöisesti ole loukata ketään. Itselleen rehellisesti kirjoittaessa niin vaan valitettavasti joskus käy tahattomasti ja myönnän toki kirjoittaneeni joskus ihan vaan vittuillaksenikin. Omista ajatuksista kirjoittaessa on se huono puoli, että useimmiten niitä pitäisi hieman sensuroida salonkikelpoisuuden saavuttamiseksi. Sensuroinnin kautta taas saavutetaan lähinnä yhdentekevä tulos; tekstiä, jonka kirjoittaminen on ollut täydellistä oman ja muiden ajan hukkaamista.

Rännän lyödessä päin näköä, viimeisen Karhun upottua ja tupakan maistuessa kerrankin suhteellisen hyvälle päätin tehdä sen mitä olen jo pitkään hautonut; ympäri webbiä hajautettujen blogientryjen sijaan taidan rekisteröidä domainin ja ruveta vuodattamaan sinne oikein kunnolla. Tästä tulee vielä paskaa niskaan kuorma-autolasteittain, mutta epäilen että tiedän siitä huolimatta mitä olen tekemässä.

Mikäli en aamulla tule toisiin aatoksiin yöllisen neronleimauksen jäljiltä, niin pian julkaistaan "Onnea etsimässä - tarinoita elämän suurista ja pienistä iloista ja suruista” jossain päin suurta ja mahtavaa internetiä. Omaperäisyysaste voi nimestä lähtien olla pieni, mutta vapaaehtoistapa on lukeminenkin.