IRC-Galleria

Asuipa muinoin Anarissa tyttö nimeltä Suonjar-Elefeteria, jolla oli monta hammasporoa. Elefeteriasta kasvoi koko lailla kaunis neito, ja viisautta hänellä oli enemmän kuin sisarilla yhteensä.

- Jo vain tämä tyttö saa vielä porokuninkaan miehekseen, kerskui isä tytärtään.
- Mitäs kuninkaasta, kunha kunnon miehen saisi, huolehti äiti.

Elefeterialla tulvi kosijoita kaikkialta Lapinmaasta, joukossa poroisäntä Kautokeinosta. Hän tarjosi Elefeterialle hopeasolkea, ja Elefeteria kysyi:
- Jos tulen sinulle, saanko tuulille ansoja virittää, sillä se on minun mielihaluni?
Kosija vastasi:
- Minä ajattelin, että sinä minun kotaltultani vartioisit ja lapsia liekuttaisit, sitten kun niitä ilmaantuu.
- Minä tarvitsen sinua yhtä paljon kuin jänis ansalankaa, sanoi Elefeteria.
Mies pani hopeasoljen poveensa ja meni ihmetellen pois.

Viikot vierivät.
Tuli sitten kosija Karasjohkasta, mies verevä, verkanuttu. Hän tarjosi Elefeterialle silkkihuivia, ja Elefeteria kysyi:
- Jos tulen sinulle, saanko lentää linnunsiivin, sillä se on minun mielihaluni?
- Minä ajattelin, että sinä minun nutukkaitani paikkaisit ja porojani paimentaisit - ja onhan lapsissa kaitsemista, sitten kun niitä syntyy, vastasi mies.
- Minä tarvitsen sinua yhtä paljon kuin piekana häkkiä, sanoi Elefeteria.
Mies lähti niiltä jalkainsa sijoilta ja mutisi mennesään:
- Onhan muitaki tyttöjä - jos ei liene yhtä rikkaita ja kauniita, niin onpa laatuisampia!

Kuu kiersi rataansa, ja Elefeteria oli yhä yksin. Hän kulki tunturissa ja jängällä ja viritti ansoja tuulille, mutta tuulet lensivät ohitse ja katosivat tuntureiden taa. Hän katseli lintujen lentoa ja mietti, voisiko itse lentää linnun siivin.
Eräänä keväisenä aamuna Elefeteria kiipesi tunturin rinteelle katselemaan, miten aurinko nousi. Sarastuksen hetkellä tuli hänen luokseen mies, jolla oli yllään musta nahkanuttu ja vyössään kultainen vasara, Jousena olkapäällään mies kantoi sateenkaarta.
- Minuaki odotat? Mies kysyi hymyillen.
Elefeteria silmäsi miestä. Hänen veroistaan tyttö ei ollut koskaan nähnyt, sillä hän oli Tiermes, pilvien herra.
- Ehkäpä hyvinkin , Elefeteria vastasi.
- Tule siis minulle puolisoksi, Tiermes pyysi.
- Jos tulen sinulle, saanko tähtenä tuikkaa?
- Se on minun tehtäväni, vastasi Tiermes.
- Mutta sinä saat levätä pilvien untuvissa ja kaitsea pilviporoja, ja saat sytyttää tulen ahjooni, kun ryhdyn salamoita takomaan.
- Minä tarvitsen sinua yhtä paljon kuin Auringon peura pimeän aitausta, sanoi Elefeteria.
Salama leimahti, ukkonen jyrähti, ja Tiermes oli poissa. Elefeteria seisoi yksin tunturin rinteellä ja katseli nousevaa aurinkoa. Niin tiiviisti hän sitä katsoi, että auringonsäteet lävistivät hänet ja muuttivat hänet valkoiseksi peuraksi.
Oli kuin peura olisi saanut siivet. Se kiisi tunturin kuvetta ylös, tolvasi tunturin huipulle kevein jaloin ja pysähtyi. Siinä se seisoi nousevan auringon kilossa, ja auringonsäteet heijastuivat sen sarvista ja valaisivat laakson. Ihmiset, jotka juuri nousivat aamuaskareilleen, näkivät oudon valon tunturin huipulta ja menivät ulos. Kädellään silmiään varjostaen he katselivat tunturin huipulla loistavaa tähteä ja sanoivat kunnioittavasti ja ihmeissään:
- Auringon peura.
Ja Auringon peura kiisi näkymättömiin siivin yli maan piirin. Se kiersi maailman kaikkien tuulten radat ja tuikki tähtenä taivaalla.


-

Kyseinen satu on omistettu kahdelle henkilölle, jotka taisivat "rakastaa" toisiaan.
Tytölle joka asuu kaukaisissa maissa, maassa jossa käytiin historiallisia sotia, tapahtumia ja maassa jossa eleli historiallisia henkilöitä, jotkut kutsuvat heitä jumaliksi.

Tämä toinen osapuoli, poika. Asustelee suomessa, kanssamme. Joka myös on vereltään samast maasta, puoliksi vereltään.