IRC-Galleria

mooo!
ennen en tienny, mitä flow-ilmiö merkittee käytännössä, mutta lähellä oon nyt käyny, ja vieläpä näitte kasvatustieteitte kans. ei millää tuo kello meinaa riittää mun päivään. ;) vaikken edes astunu kymmentä metriä ulko-ovea pidemmälle. hieman harmittaa, että tää sosiaalinen puoli helsingissä kärsii, ei täällä tuu VARMASTIKAAN uudestaan käytyä.. hööh! mutta kyllä mä kuitenkin opiskelupaikan valitsen sen sijaan. melkosen yksinäistä tosin, kun ei viitti mihinkään lähteä ku vaan aineiston kanssa ollaan. hieman eri tavalla olis turussa, siellä vois helposti lähteä ajamaan kaverin luo. mutta EN valita. :)

mitäs muuta, kaikki rullaa. mulla on niin täydellisiä kämppiksiä, ettei kellään. mä en voi ymmärtää, miten onnekas oon: eeva helsingissä ja sanna turussa. todella helmeilevää! missähän näitä tyttöjä tuotetaan? ja rosa-huippumalli kotona. ei mene hullummin, ei tosiaan!

tänään maalasin öljyväreillä käsitekarttoja, tulee ainakin uus ulottuvuus tähän opiskeluun. ihan järkyttävää muuten, sanoin erikille ku se halus välttämättä kuulla totuuden, että pidän itseäni todella onnekkaana, että me ei olla yhdessä. todella oudoista asioista mäkin iloni revin, mutta tää on mahtavaa! en todellakaan edes jaksa muistaa enempää, voi poikaparkaa kuitekki. jumalal on tapana pitää huolta. ;)

hyviä öitä, hyvä että kahdeksi ehtii nukq. :D

Jeah.

Nyt tuntuu ihan paskalta idealta koko homma. Sattuu ihan vietävästi. Olin leikkausarven poistossa tyksissä (sydämen eteisväliseinän aukko beibenä, sellanen on kaikilla, mut mun ei menny umpeen). Sain sen julkiselta puolelta ilmaseksi. Ei meinaa jaksaa olla mitenkään päin enää!! Haittasko se sittekkää niin paljon tätä elämätä? Tän kivun verran??

Ei kerta kaikkiaan, kuka lukis nää pääsykoemateriaalit????

Il-taa!
Oon ollu ihan huippuonnellinen Sannan kämppiksenä. Olen taas kääntynyt Jyväskylän puoleen. En uskalla hakea Turkuun sen matikkalinjauksen vuoksi. Eipä tässä hätiä mitiä, sieltä voi hakea siirtoa Turkuun, joka ei toisinpäin olis mahdollista. Kesä tulossa, kesä ja kärpäset. :) Seuraava vuosi Jyväskyässä ja sit kesä kotona. Pah, ei tunnu missään. ;)

Hei!
Tulin kotiin muumimaailman taikatalvesta nuutuneena, mutta äärettömän onnellisena. Mitä ihmettä mä turhia opiskelen, kun olisin onnellinen koko elämäni tässä työssä. Tiedät, jos tiedät. Ja asumme Sannan kanssa tässä 40 neliössä kämppiksinä. Uskomattoman mukavaa tämäkin! Odotan muumikesää kuin kuuta nousevaa. Mitenkään ei voi selittää sitä, kuinka mahtavaa on istua Naantalin kahviloissa töitä ennen ja jälkeen ja pyöräillä lyhyet matkat jokirantaa pitkin. Kunpa olisi jo kesä ja olisin saanut hyväksytyt pääsykoetulokset. Mitään muuta en elämältä tarvitse. :)

Terve!
Hmm. Katoin äsken taas jotain pikkulasten kuvia jostan etelän maista. Tää menee ihan sekasin.. Mietin vaan tässä, että toisaalta harjottelu jossain sairaalassa keskellä viidakkoa ei tunnukkaan hassummalta. Siinä vois pelastaa ihmisiä. Olin just päässy kirkkaasti kasvatustieteiden maailmaan. Ainakin luennot kiinnostaa mua paljon enemmän tällä saralla. Teatterikorkeaan haku taitaa jäädä tällä kertaa.., olin harkinnut sitä. En pääsis okl:ään, jos hakisin sinne ja tekisin jotain ennakkotehtäviä monin kappalein. En epäile hetkeäkään, ettenkö pääsis okl:ään. Tää on näitä skitsoja juttuja.. en epäillyt sekuntiakaan, ettenkö olisi päässyt muumimaailmaankaan töihin, ja niinhän siinä kävi. Sillon neljä vuotta sitten oli itsevarmuus siinä alueella riittävä, nyt on hakukokeen vuoro. Lukiosta suoraan mulla ei olis ollut mitään näkemystä elämästä, olisin koittanut sillon sisälle aivan turhaan.

Jaahas jaahas, yritän kovasti harjoitella nukkumaan menemistä, miten se voi olla mulle näin vaikeeta!!
Yks vaikeimmsta asioista koko elämässä. ;)

moi!
oli aivan mahtava lontoon matka. aivan suurenmoinen! jäin täysin koukkuun matkusteluun, nyt suunnittelen jo italiaa tai budapestia.. ai että kun avartaa. ainut erittäin kypsyttävä asia on, että jalat väsyvät kaupunkireissuilla aivan suunnattomasti. ihan otti hermoihin joka askel jo loppuyöstä, noo taisi olla siinä yli kaksitoista tuntia kun oltiin jalkojen päällä, kai sen ymmärtää. toinen, ainut negatiivinen asia on hetkittäinen, mutta sitäkin sisukkaampi lentopelko, tai melkeinpä kuolemanpelko. täysin hallitsemattomia tuollaiset pelkotilat.. luulen, että kone putoaa, vaikka mitä sanottaisiin. ja kaikki ainoastaan sen takia, että turvavöiden valo syttyy.. sen on pakko mennä ohi, joka kerta alkaa mennä paremmin ja paremmin.. :)

jaa-a, nyt en jaksakkaan kirjoittaa mitään, pitää mennä vaan nukkumaan!!

Rehellisesti sanottuna, en ole edes viitsinyt kirjoittaa tänne. Marraskuun puolivälistä jouluun asti tuntui elämä synkkääkin synkemmältä. 1,5 kuukautta meni sekasorrossa ja loppuunpalamisen tilassa.. Kuka on tehnyt kenties pikkasen liian paljon töitä??
Minä. Ei palata viime vuoteen, vaan jatketaan tästä eteenpäin. Tänä vuonna sitä vastoin olen melkeen joka minuutti ollut ihan suunnattoman hyvällä tuulella. Jaksaa taas hengittää.. Oon kyllä oppinu hirveesti, ja luulen pystyväni myös ymmärtämään muita väsyneitä ihmisiä.

Tällä hetkellä on kaikki loksahtanut aivan kohdalleen. Sain vähennettyä kaksi työpaikkaa, erityiskoulun sijaisuuksia teen vain satunnaisesti. Tänä aamuna aloitin siivoamaan silja linella kaksi tuntia päivässä, voi että sentään ku se on mukavata. Aivan loistava herätys aamulla ja sitten palataan kirjan pariin yhdeksän jälkeen.. :D Uskomaton tsänssi, siinä sitten luen puoli viiteen asti, ja taas keräämään energiaa siitä jumpasta. Se on aivan loistavaa urheilua. Ja sitä työtä ei tee mitenkään samalla antaumuksella kuin muumikeikkoja, muumeissa on paine äärettömän kova, joka kerta haluan ylittää itseni. Siinä on kaikki pelissä ja vähän enemmänkin. Tää on VAAN työ. Ja siellä on ihanoita merimiehiä ja mitälie kansipoikia.. ;)

Sitten ura-aiheisiin. Haen antaumuksella OKL:ään. Aion myös hakea huvikseen teatterikorkeakouluun, hah. Täytyy sanoa, että parempi mennä vitsillä, kun ei mulla tosiaan tota teatterialaa ole kuin nämä muumit ja elämän näyttämö. :) Toisaalta myynä olen kyllä joutunut todella haastaviin tilanteisiin ja varmasti ainakin siinä hommassa kehittynyt. Kumpaanhan sitä sitten hakis, Treelle vai Hkiin? Ja sitten seuraavaan kysymykseen: haenko OKL:ään jyväskylään vai Turkuun? Ihan älyttömän vaikea päätös. Mieli voi muuttua hirveän äkkiä, mihinkään tuntoihin ei kannata luottaa.. Realiteetti saattaa vain olla se, etten välttämättä pääse Turkuun sen matematiikkapainotteisen haun tähden.

Ihanaa olla taas oma itseni. Pelkäsin jo pahasti, että olisin kadottanut itseni, iloni: kaiken. Olin vaan aika syvällä työkierteessä, mutta sieltä löytää pois samaa tietä kuin on joutunutkin. Vinkiksi teille kaikille, elkää tehkä neljää työtä yhtä aikaa tai kuolette. piste.

Päiviä päiviä!
Mä heräsin tänä aamuna reilusti yli 12 tunnin yöunilta, taisin olla pikkusen väsyneemmän puoleinen. Suihkussa en muistanu olinko pessyt jo hiukset, ja laitoin siis luultavasti uudestaan hoitoainetta. Ei tässä mitään, mutta kasvojen kanssa kävi samalla tavalla. Siinä kohtaa alko vähä mietityttää.. Ja sitte muistin 20 min ennen koulun alkamista, että kattoppas plikkaa, ei sulla edes ole autoa käytössä!! Noo, mä suhtauduin tyynen rennosti, hyvä minä (alan vähä rentoutua).
JA näin yöllä tosi siistin unen. Tai siisti ei ollutkaan oikea sana siihen.. nyt tuli kirre, jatkan myöhemmin...

Voi että sentään eilistä.. Mä alan järjestää näitä laatubileitä joka viikko, oli sen verran hauskaa ku oli kaikki koolla. Mulle merkittee ihan hirveesti se, että mun siskot tykkää toisistaan. Nehän ei oo nähny toisiaan kuin 3 kertaa elämänsä aikana. Me kaikki kolme tanssitaan ja lauletaan, soitetaan pianoa, jokainen on kuvataiteellisesti lahjakas, ja me ollaan herkkiä ja rakastavia. :) Jatkossa on vaan pakko kutsua ihmisiä eri kerroilla, ku ei mun luo voi tulla niin paljo ihmisiä kerralla. Jokku saa kyllä ehottomasti VIP-kortin... ;)

Ens kerralla mä laitan viälä ankarammat sapuskat, mulla on vaan äyriäiset ja simpukat mielessä.. Mä jäin ihan koukkuun tähän kun aloin tottua, että mulla ei oo elämää koulun ohella. ;) Mitenkähän olis torakat?? Tulee muute halvemmaksikin ku ei oo niin montaa suuta syötettävänä. Voi suurperheen äitejä, kauheat tiskit.. (paraskin puhumaan ku ittestä sellanen tulee).

Eilen syötiin juustofondueta, ettei siihe vaan olis jääny promilleja siitä valkoviinistä, sen verran hilpeetä oli.. kyllä mä sen mielestäni höyryttelin. Hyvin toimi meiä yhteistyö, sohvalta huudettiin aina välillä keittelyohjeita ja mä heittelin hituja pataan. Sitte kokeilin sellasia kiinalaisen banaaneja, jotka grillaillaan pannulla ja niin edespäin. En osaa oikeen ottaa kantaa, mitä niille OLIS PITÄNY tehdä. Kukaan ei ainakaan huomannut mitään puutteita.. Kiinalaisessa oli vaan jotaan muuta mössöä niitte banaanien päällä, no eipä siinä mitään, oli ainakin samanNäköStä. Sit Pekka laitto parvekkeelle ulkonuotion, joopa joo ei siitäkään sen enempää. Ja kunniallisesti sai Laura, Jesse ja Pekkuli sen etanan syötyä, hyi että se saastutti jo hajullaan mun koko jääkaapin. En oo kyllä ennen etanoita syänykkään, katotaas josko ens viikolla tulis possun korvia tai friteerattu kilpikonna.

Mä oon niin sekä onnellinen että jännittynyt, että mun vattaan sattuu taas. Nyt oon menossa avoimeen yliopistoon ja ilmoittaudun siihen kasvatustieteiden approon. Miten voi yhden ihmisen elämässä tapahtua näin paljon uusia juttuja yhtä aikaa? Ei mä kyllä tykkään tästä. :) Mulla on sit nii ihqt kaverit, nyt meen viemään Lottaliinille sen puhelimen kun hupsistakeikkaa unohtu taas mun luo eilen. mutta just noi jutut Lotasta niin sulosen tekeekin..

Nyt täytyy kyllä sanoa, että en pysy itse perässä omassa elämässäni. Alan tehdä kasvatustieteiden approa ja kirjotan lyhyen matikan keväällä. Samalla olen kouluavustajana ja lähden pois vaan täältä kätilökoulusta.. HUHHUH. Kuka vois tulla mun henkilökohtaseksi ohjaajaksi? Ja tästä en tienny mitään vielä 3 päivää sitten. Vatta sattuu. Ainakaan ei tuu tylsää. Laura olen pahoillani, tulen sulkeutumaan vieläkin ankarammin kirjojeni kimppuun. Kyllä sitte ens kesänä hymyilyttää, kun OLEN PÄÄSSYT okl:ään.