IRC-Galleria

Niin. Hullua.

Aikuisen ihmisen sydän on nyrkin kokoinen ja painaa noin 300g.

On kiva asunto, lähellä koulua. Rahaa on tarpeeksi, koska vuokra on halpa. Ikkunasta näkyy puisto ja öisin on rauhallista. Bussi vie ystävän luo, joka saa nauramaan. Junalla pääsee kotiin tai minne vain haluaa matkustaa. Isä kiinnitti seinälle kirjahyllyn ja äiti on uudesta opiskelijasta kerrankin ylpeä. Koulu vaikuttaa mielenkiintoiselta. Matemaattiselta, mutta pidät siitä. Luokkatoverisi hymyilevät paljon. Lähellä on salsakoulu jollaiseen olet pitkään halunnut. Makaat sängyssä hereillä, mutta et voi poistua. Et uskalla.

Ajattelet meneväsi huomenna. Ajattelet samoin huomenna.

En ole lelu, en vain nukke.
Silti tanssitat minua, näkymättömissä langoissa.

Askel eteen, kaksi taakse.
Tahdissa pysyen.
Askel oikein, useita pieleen.
Tahdissa pysy en.

Langat irroittaa saanko?

En.

Tekis mieli syödä sellaisia vihertäviä banaaneja joita hyvällä ystävälläni aina ennen oli kaapissa. En tiedä onko enää. En ole kysynyt.

Enkä nyt voikaan kysyä. Ehkä joskus kesällä taas voin. Aina tulee katkoksia. Lapsellista.

Tänään oli mukava päivä. Liimasin kirjaa. Se oli vaikeaa. Sotkin pöydän.
Minulle tuli kylmä. Laitoin tiikeritossut jalkaan.
Ja sitten kuuntelin Tori Amosta ja join paljon teetä.

Vihdoin sain siitä kiinni. Ehkä voisin vielä pelastua. Jos ei tulisi sitä seitsemättä aaltoa, joka irrottaa lopullisesti otteeni.

Olen kestänyt jo yli vuoden tätä. Kohta se on ohi. Ei tarvitse enää kestää.
Lähtölaskenta on alkanut. Toivon että se tapahtuu ennen helmikuuta.
Tietysti se on minusta itsestänikin kiinni. Kuinka paljon kestän pientä kipua. Kuinka usein.

Askarrellaan kortteja kaukaisille sukulaisille, joita ei koskaan nää. Joka kortissa lukee lämmintä joulua ja onnellista uutta vuotta. Ei kuitenkaan laiteta korttia sille isän serkulle, joka silloin viime jouluna unohti meille laittaa.

Toivotellaan hyvää joulua kaikille tutun tutuille - niillekkin joille tavallisesti näytetään hapanta naamaa.

Kestetään samaa Loirin kasettia joulusta toiseen, ettei äidille tule paha mieli. Vaikka nauha onkin kulunut rahisevaksi ja hyllyssä on kuuntelemattomia joululevyjä.

Siivotaan mukisematta, mutta ohitetaan vaivihkaa se huoneen perin nurkka. Jos joku huomauttaa siitä, sanotaan että pääsi unohtumaan.

Leivotaan kaikenlaisia uusia jouluherkkuja, joita sitten kilvan kehutaan. Vaikka pidetäänkin perinteisistä joulupipareista.


Onkohan kellään nykyään sitä aitoa joulumieltä ja iloa? Kaikenlaista jouluteeskentelyä ja kuorrutusta tulee vastaan. Tänä jouluna odotin eniten sitä kun äitini avaisi hankkimamme lahjan. Odotin sitä ilmettä. Äiti kuitenkin oli tekemässä leikkauksia koko päivän - ja varmaan yönkin.

Valitettavasti onnettomuuksia sattuu joulunakin. Oikein turvallista joulua kaikille.