IRC-Galleria

Angel-Of-Ice

Angel-Of-Ice

Naurava Kettu

Travel Journal Part 6Tiistai 20.10.2009 21:00

Meiniger hostelli laski minut sisään lauantai-iltana. Aula oli siisti ja tyylikä. En sanoisi sitä hostelliksi sillä paikka oli niin siisti ja viihtyisä. Myöhemmin selvisikin, että se oli hiljattain vasta avannut ovensa. Sain informatiota tavoista ja kartan kaupungin kietelyä varten. Respan mukava nainen myö kirjoitti ylös kulkuyheydet maanalaisella. Kerroin etten aijo olla kuin tämän yön ja jatkan aamulla matkaani. Kieltämättä olin vähän pelossani, enkä siksi ajatellut jääväni. Pääsin huoneeseeni. Siellä oli 10 Sänkyä. Kunnolliset kaapit, jotka toimi huoneen avainkortilla. Suihku oli siisti ja laatoitettu ja wc oli erikseen. Sänky oli leveä ja pehmeä ja tyyny oli valtava. Olin ihan haltioissani. Vihdoinkin kunnon rentoutuminen. Otin heti Lämpimän suihkun ja sain puhtaat vaatteet ylleni. Suuntasin alakertaa kyselemään vieraskeittiöstä, sillä iltapala maistuisi. Harmikseni se oli jo suljettu. Otin tunnin verran internettiä ja kömmin sen jälkeen nukkumaan.\

Aamulla heräsin uuteen kauniiseen päivään. Kävin syömässä aamupalan ja samalla tutkailin karttaa. Voisihan sitä sittenkin Käyttää tilaisuus hyväksi ja tutkia Hampuria. Hyvin nukkuttu yö oli saanut pelkoni laantumaan ja nyt oli sunnuntai, joten kadut eivät olisi niin vilkkaat kuin tanne saapuessani. Kavin respassa varaamassa yhen yon lisaa. Hinta oli 13e. Pakkasin laukkuni ja lahdin paa pystyssa, mieli avoinna uuteen maailmaan, taas kerran. Ehtisin ulos ja alkoi sataa. Palasin takasin hakemaan sadetakin ja vedin henkea, uusi yritys. Kãvelin tovin ja paasin Altona juna-asemalle. Vieressa oli jonkin sortin pieni tavara/ruokakauppa ja kavin tutkimassa pikkupurtavaa. Ihan tiedoksi kaikille, Saksassa ruoka on oikeasti melkeen ilmaista! Ostin luomumyslia ja ananas smoothien. Lisaksi pikkupullon dodoa ja shampoota. Kaikki tama taisi olla alle 5 euroa. Kiersin yhden korttelin ja palasin takaisin juna-asemalle. Pitkaan tuijotin aikatauluja, mutten tajunnut niista mitaa. Niimpa suuntasin jaloin kohti keskustaa. Kavelin puiston ohi ja sain pari kivaa kuvaa. Puiston jalkeen oli jo kavellyt varmaan puoli tuntia ja totesin ettei tasta tule yhtaan mitaan. Saavuin underground sisaankaynnille ja katselin siella karttoja tovin. Halusin olla ihan varma. Tuosta kulkee linja S1 josta respa mulle kertoi, sen on pakko olla oikea. Sitten tuijotin lippukonetta ja ostin vaan halvimman lipun mita sai.. ei kukaan niita kuitenkaan tarkasta ja voin vedota tietamattomyyteeni. Olenhan turisti ja ekaa kertaa taalla. Menin kaksi pysakinvalia silla en halunnut ihan keskustaan. Valissa on mielenkiintoinen puistoalue jonka haluan kolua lapi. Hyppasin pois metrosta ja paikansin itseni kartasta nopeasti. Otin suunnan ja reippaana tyttona marssin eteenpain. Mieli oli aurinkoinen silla aloin tottua tahan. Aina uusi paikka, kieli ja uudet kujeet. Alkupaniikki oli taas ohi joten jaljella oli vain suunnaton innostuneisuus. Puito loytyi ja siella kavelinkin varmaan kolme tuntia. Uskomatonta miten Hampurin sydamesta loytyy jotain niinkin kaunista. Puito oli kerrassaan lumoa. Suuria puita ja kiemurtelevia hiekkateita. Puro virtasi rauhallisesti vierellani lahes koko matkan. Kukkaistutukset toivat ihanaa varia ja kivetykset sarmaa. Kaupungin halinaa ei havainnut tai sita ei vain ollut, en osaa sanoa. Suuret puut tarjosivat suojaa ajoittaisilta kaatosateilta. Viidessa minuutissa ne olivat aina ohi ja matka jatkui. Syksy selvasti teki tuloaan silla polut olivat taynna kellertavia lehtia. Aurinko pilkotti valilla puiden oksien lomasta ja loi kultaisia nauhojaan ympariinsa. Kamera sai taltioitua monen monta kuvaa. Tielleni osui myos kasvihuone joka oli pakko kayda tutkimassa. Sisaan oli vapaa paasy ja sain nahda saman katon alla viidakkoa, savannia, sademetsaa, aavikkoa ja vaikka mita. Sademetsasta ei kuvia saanut kun oli niin kostea ilma ettei linssin lapi nahnyt mitaan. Kaikkialla oli van ihan mielettoman vihreaa. Osa puskista omisti minun kokoisia lehtia, siis valtavia. Seuraavassa huoneessa oli lihansyojakasvi ja monen monta muuta... Viimeinen huone oli aavikkoa. Ihan alyttoman kokoisia kaktuksia ja "aloe vera"kin. Kasvihuone ei ollut iso mutta sitakin antoisampi. Jatkoin taas matkaani. Toisessa paassa tata valtavaa puistoa oli japanilaistyylinen osio. Pieni japanilainen mokki pienen lammen rannalla. Kaikkine kivetykseen ja pienine yksityiskohtineen todella mukava naky. Yksi kirsikkapuukin oli viela punertava. Kesalla tama olisi varmaan upeampi naky kun luonto on parhaimmassa loistossaan. Istuin penkille syomaan evaitani, tuoretta ananasta ja mansikoita, ja jatkoin matkaani kaupunkiin.

Suuntasin kohti jarvea. Olin eilen junasta kasin nahnyt vilauksen suihkulahteesta ja halusin nahda sen paivanvalossa. Eika se kartan mukaan ollut kovin kaukana. En ehtinyt kavella pitkaan kun tormasin "tutanchamun" mainokseen. Kavin kyselemassa millainen juttu olisi kyseessa. Vahan kuin taidenayttely. Myyja kertoi kaiken olevan feikkia, silla aitoja esineita ei saa kuljettaa pois Cairosta. Lipun hinta sisalsi selostuksen myos englanniksi, joten ajattelin kokemuksen olevan mukava, ja maksoin perati 19e. Ja eikun "Cairoon". Sain yllattavan paljon irti englanninkielisesta selostuksesta, etta hammastyin jopa itsekkin. Videopatkat nayttelyn varrella olivat parhaimmat. Nain muumion ja paljon kaikkea pienta salaa. Lopussa totesin, ettei se nyt ihan 19 euron arvoinen ole. Tulipahan nahtya sekin. En tiennytkaan etta se heppu kuoli 20 vuotiaana.

Jatkoin matkaani jarvelle. Jos sita voi jarveksi kutsua. Ei se lampikaan ole, oli se sen verran iso kuitenkin. Aurinkokin pilkotti taas pilvien takaa joten sain kivoja kuvia. Jatkoin matkaa kohti keskustaa ja ohitin Central Stationin. Kaikki kaupat olivat kiinni mutten muutenkaan ollut innostunut shoppailemaan. Halusin vain tutkia ymparistoani. Ostin muutaman maisemakortin ja suuntasin maanalaisella. Talla ertaa menin jo aika varmasti laiturille ja nappasin ekan junan. Pikainen vilkaisu kartasta ja huomasin sen menevan ihan vaaraan paikkaan mutta jos jaan tuossa kohtaa pois ja vaihdan taman U tunnelin S tunneliin niin saan oikeas suunnan. Enka jaksanut mitaan lippua ostaa. Pummilla sita kuuluu matkustaa ;).
Matka menikin hienosti ja alkoi tuntua silta, etta olen jo vanha tekija. Ei ollut yhtaan turstifiilis. Paasin Altonan asemalle ja kavin ruokakaupassa. Lidlista tarttui mukaan juustoa, jugurttia, jotain mikropikariisia ja nakkaria. Olin ottamassa ainoan rasian kirsikkatomaatteja, kun ne olivat niin pirun houkuttelevan nakoisia. Tarttuessani rasiaan nuori nainen pysahtyi vierellani ja sanoi jotain saksaksi poikakaverilleen. Nain pettymyksen naisen silmista ja ojensin rasian hanelle. Nainen kiitti kauniisti ja hymy palasi hanen kasvoilleen. Mullekkin tuli hyva mieli. Hassua, miten niin pienesta voikin mieli virkitya. Oli janna fiilis seista Saksassa Lild:n ruokajonossa kuin kuka tahansa paikallinen konsanaan, ostamassa ruokaa. Ihan mielettoman siistia! Vaikka jonotus kestikin 20 min. Nalka oli jo kova ja halusin mukaani viella sushia. Aikaisemmin paivalla olin nahnyt yhden mielenkiintoisen mestan. Avocadosushit mukaan ja suunta kohti Meininger-hostellia. Jalleen kerran sain todeta Saksan olevan ihan vitun halpa. Vitosella sai saman annoksen sushia kuin suomessa se maksaa 8 euroa. Ja oli ihan hemmetin hyvaa. Nautin annokseni rauhassa hostellin vieraskeittiossa. Keittio oli muuten todella mukava. Jaakaapissa oli jotain ylimaaraista ihan kaikken kayttoon ja kuivahyllylla oli nakkaria, muroja, teeta ja pastaa, ainakin. Elekroniikkakin oli kohtillaan. Keiitiosta loytyi vedenkeittimen lisaksi tv, pesukone ja kuivausrumpu. Taa on ihan luksusta.

Loppuilta meni netissa, kirjoittaen Norjan matkasta. Kun kommin sankyyni rankan kirjoittelun jalkeen ja sain silmani jo kiinni, kuulin viereiseta punkasta omituista puhetta. Kysaisin kohteliaasti hyvalla englanninkielellani, mista pain nama kaksi ihmista olivat. "Make a quess.." Sanoin eparoivani, mita kielta asken kuulin, mutta oisko.. Suomi? Oho, Tapasin kaksi suomalaista matkaajaa Hampurissa. Maailma on pieni. Tuntui todella oudolta puhua suomea ja pakko tunnutaa, takeltelin sanojeni kanssa. Tuntui kuin puhuisi vierasta kielta. Olen sentaan jo kahden viikon ajan puhunut vain engalntia ja nykyyan ajattelenkin enkuksi. Siksi taallakin saattaa olla kirjotusvirheita. Aina kun aloitan kirjoittamaan uutta merkintaa niin alku on tosi hidasta. Pitaa kaantaa enganti off asemaan. En tiennyt omaavani nain hyvaa kielitaitoa.

Hetken aikaa ennen nukahtamista hymyilin elamalle ja sattumille. Nukahdin pian, silla paiva oli taas kerran ollut pitka ja olin kavellyt paljon. Huomenna odottaisi junamatka Amsterdamiin. En malta odottaa. Odotuksenikin olivat korkealla. Aamupalaksi sain ihanaa marjamyslia ja luomujugurttia. Tein juustosta ja nakkareista itselleni valipalaa junamatkalle ja lopun juuston jatin jaakaappiin lapun kanssa "eat freely". Purin ja pakkasin kassini. Taman teen todella moneen kertaan. Jotenkin pakonomaisesti haluan tarkastaa rinkan sisallon ja mahduttaa tavarat uudelleen sinne. Tykkaan olla jarjestelmallinen ja ajantasalla. Rinkka selkaan ja kirjauduin ulos Meiningerista. Nokka kohti Central Stationia. S1 junalla menin taas pummilla. Musta on tullut ihan pahis. Centralilla sain reittisuunnitelman jotta tiedan vaihaa oikeilla asemilla oikeaan aikaan junaa. Matka sujui melkein ongelmitta. Jossin kohtaa juna alkoi savuta todella pahasti. Haju tunkeuti junan sisalle asti ja oli todella inhottava. Jossain kohtaa sain milikuvan uutisotsikosta Hesarissa 'Juna rajahti Saksassa, yksi suomalainen kuoli'. Kyseessa oli vain joku tekinen vika jota korjattiin kaksi kertaa. Ei mitaan vakavaa, kuulemma. Ennen kuin tajusinkaan olin Amsterdamissa. Ja minun suureksi ilokseni satoi jalleen vetta. Hetken paikansin jotain mahdollista hostellia ja mut kaannytettiinkin kahdesti pois. Kolmannessa olikin tilaa. Tama kokemus pitaa ehka kertoa ensi kerralla, silla Meiningerin jalkeen, oli todellakin sapunut kamalimpaan puljuun ikina. Hinnat oli korkeammat, palvelu paskaa, s'ngyt 50 vuotta vanhoja, peittona vaivainen fleesenpalanen... Suihku oli sentaan uusittu viimeisen 10 vuoden aikan. Ikkuna oli rikki eika sita saanut kunnolla kiinni, joten huone oli kylma. Kaikkialla kaupunkia oli likaista ja rumaa ja allottava loyhka tunkeutui joka suunnasta.. Kylla, kannabis. Kaikki oli ihan pain helvettia...

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.