Lamppu vilkkuu nurkassa, syyllistää mua tuhlauksessa.
Sähköenergiaa kuluu, etkä silti välitä,
elämän voimaa menetät, ja silti painoasi kevennät
Et välitä elämästä, etkä läheisistä,
menetit läheisyytesi ihmisiin,
kosketuksen itseesikin.
Et tiedä enää minne mennä,
jos ei tää paine pois jo sun mielestä lennä,
nahkasohva ja sen päällä raiskaus,
kovia luulet kokevasi, päälläsi lastaus.
Kohota kätesi, alistu, ei elämää voi estää,
sitä sun pitää päivästä päivään kestää