et olisi lähtenyt karkuun,
paennut omia virheitäsi,
minkä minusta teit.
Särkisin sydämesi liian monta kertaa,
niinkuin minunkin sydämeni.
Kastaisin sinut häpeään,
katuisit tekojasi, sanojasi, tunteitasi.
Niikuin minäkin.
Viiltäisin ihosi auki,
yhtä monta kertaa,
paljon syvemmältä.
Kostaisin kaiken sanomalla sen,
tarkoittamatta kuitenkaan.
Lupaamalla sitä mitä et saa,
uudestaan ja uudestaan,
vannomalla valheen.
Olet pilannut minut,
mätänevä sisältä.
katsot silmilläni,
liikutat kehoani.
Tuhoten hyvän ympäriltäni,
Sielu huutaa rakkautta läheisille,
mutta tuhoat sen.
Kukaan ei pääse lähellemme,
kukaan ei näe sisällemme.
Kuollutta ei voi tappaa,
elävän sisällä kuollut,
kuolleen sisällä elävä.
Ruumiistasi roikkuu matoja,
torakoita,
mut silti sulla on pokkaa.
Karkoitat kaiken,
laitat minut haluamaan sen,
sen mitä itse haluat,
laitat sen suuhuni,
pistät käteeni.
Elän kauttasi raato,
olet tyytyväinen.
Rakkaus minuun,
on rakastumista sinuun,
rakastumista paholaiseen,
siihen mitä kukaan ei näe,
mihin kukaan ei usko,
mutta ne kyllä tuntee sen,
ne tuntee sut.