IRC-Galleria

Juuh. Lauantain työpäivä takana. Hauskaa oli kyllä, käytiin nuorten kanssa katsomassa animaatioelokuva Ihan villi. oli tosi hyvä! :o) Nauroin vatsani kipeäksi. Nuoret sanoivat pois lähtiessä, että miten aikuinen voi noin nauraa lasten elokuvaa... Niinpä.. Aikuinen... ;o) Mikä on senkin määritelmä....? Kuka meistä on aikuinen? Kuka ja mikä sen määrittää? Ei ikä ainakaan...

Paluumatkalla haimme Hesestä ruuat meille ja kaikille kotona odottaville. Ja hyvää oli. Nam! Että kyllä tällaisia työpäiviä voi tehdä. ;o) Ihania nuoria, aivan ihania. <3

Nyt vain rentoudun ja valmistaudun taas tulevaan viikkoon. Elämä kulkee etenpäin, ja se on hyvä. Pitäisi osata nauttia tästä hetkestä, pienistäkin iloista, asioista. Välillä se on vaikeaa, välillä liiankin helppoa... Ihminen on vain ihminen. Tyytyy harvoin vähään. Vaaditaan itseltä ja muilta ihmeitä. Kuka meistä niitä ihmeitä pystyy antamaan? Harva... Miksemme vain osaa antaa arvoa sille mitä meillä on? Monella on paljon huonommin. Sen olen viimeaikoina joutunut välillä vähän liiankin konkreettisesti toteamaan. Monet joutuvat maksamaan elämästään ihan liikaa, kärsimään. Moni ei saa normaalia elämää vaikka kuinka haluaisi ja yrittäisi, sekun ei ole aina meistä itsestämme kiinni. Läheiset ihmiset ovat suurimmissa tapauksissa ihania, antavia ja kannustavia. rakastavia ihmisiä. Mutta läheiset voivat olla myös suurimpia vihollisia. Kaiken hyvän ja rakentavan tappavia koneita...

Mutta minä olen onnellinen. Tasapainoinen... No. Niin hyvin kuin voin olla. Kuka meistä nyt täysin tasapainossa voisi ollakaan? Täydelliset ihmiset varmasti. Onnea ja menestystä heille. Heitäkin varmasti löytyy.... huh huh... ;o)