IRC-Galleria

Välivuosi, kouluttamattomuus ja työttömyys tuntuu alentavan ihmisen arvoa tässä maailmassa. Niinhän se ei sais mennä. Asiat ei aina vaan ole niin mustavalkosia kuin millasina ihmiset ne näkee.

Henkilökohtaisesti mulle välivuosi (siis se ensimmäinen) anto aikaa miettiä, että mitä oikeesti haluan elämältä.
Sitten seuraavana vuotena olin töissä ja sain elämälle suunnan.
Sen jälkeen mä lähdin tosta vaan Etelään opiskelemaan. Siellä ihan kaikki asiat nyt vaan sattui menemään päin honkia.
Piti siis palata maitojunalla takas kotiin.
Nyt tää kulunut vuosi on tehnyt mut onnellisemmaks, kun mitä ikinä oon ollu, mutta samalla se on saanut mut kyseenalaistamaan oman mielenterveyteni. Sen tiiän, että kaikki ei pään sisällä ole kunnossa. Se, kun pelkästään jo aamulla silmien avaaminen on niin suuri haaste, että mieluummin haluais luovuttaa, sulkee ne silmät ikiajoiks, ettei tartteis enää kertaakaan käydä sitä taistelua, jota on vuosikaudet käynyt, se väsyttää.

Aina ei asianomainen henkilö ole itse joutumaansa tilanteeseen halunnut.
Kuka nyt haluaisi? Kuka haluais olla luuseri, inhota itseään päivittäin sen takia, että useiden itse tehtyjen valintojen summa on vienytkin odottamattomaan tilanteeseen, josta pois pääsy ei ole niin helppoa kuin valtaosa ihmisistä luulee?

Kultalusikka suussa syntyneillä on alusta asti paremmat eväät oman elämän aloittamiseen. Kun kaikki tuodaan valmiiksi nenän eteen, kun kaiken saa sormiaan napsauttamalla on varmaan kovin vaikea tajuta, että toiset todellakin taistelevat saavuttaakseen edes murto-osan siitä, mitä kultalusikan omaavalla on.
Jos perheeltä ei tule tukea (ei henkistä eikä taloudellista), jos vanhemmat vievät rahat, jotka olet vaivalla ansainnut ja jos kuuntelet vuodesta toiseen alkoholisoituneiden vanhempien haukkumista ja joudut kokemaan maahan polkemista päivä toisensa jälkeen. Ja jos vielä kaiken lisäksi olet lähes yksin (ilman tukevia ystäviä jne.) ja entinen koulukiusattu ja suurella todennäköisyydellä masentunut niin pahasti, että oman elämän päättäminen vaikuttaa ainoalta päätökseltä, ainoalta sellaiselta valinnalta, joka ei enää pahentaisi asioita, ei veisi enää enempää pohjalle.
Kun lähtökohdat ovat nämä ja tilanne on pitkään samanlaisena pysynyt niin ihmisten ymmärtämättömyys, arvioiminen ja negatiiviset mielipiteet välivuosista, työttömyydestä ja kouluttamattomuudesta saavat olon vain pahemmaksi.

Nykyään välivuotta pelätään, se on noloa. Pitäisi ylisuorittaa ja lukea itsestään traumakirurgi, jottei kenellekään olisi mitään valittamista. Tekevätkö ihmiset niin kuin he itse haluavat vai niin kuin heiltä odotetaan?
Välivuosi, kouluttamattomuus tai työttömänä oleminen ei tee ihmisestä yhtään sen huonompaa ja arvottomampaa.

Mä itse olen kokenut paljon ja kaiken ton (ja koen siis edelleen) ja mä tiedän miltä se tuntuu, kun väheksytään ja arvostellaan vain suoritusten perusteella.

Ihmisen arvoa ei voi mitata lompakon paksuudella tai kymmenillä tutkinnoilla. Ne, jotka niin kuitenkin tekee on oikeesti luusereita.

_ArkiPäivänVaras_