Viime sunnuntaina tuli kuluneeks 2 vuotta äidin kuolemasta. Ei sitte käytykää sen haudalla, vaikka luulin et käytäis. Pitääs kai johnai vaihees käydä siel, viedä vaik ruusu, kattoo onks joku jo nakannu sen äitienpäiväkortin menemään.
Aina vaan tuntuu välil pahalt aatella, ettei äiti enää oo täällä. Mut isän naisystävä muutti ny meille, ainaki toistaseks. Ihana saada viimein nainen taloon, ku on joutunu pärjäämään neljän miehen kaa, iskän ja kolmen rakkaan pikkuveljeni nimittäin...
Aina vaan ikävä kouristaa sydäntäni välillä ja saa kyyneleet vierimään poskia pitkin.
Ei ikävä koskaan häivy,
ei suru koskaan väisty.
Täytyy vain jatkaa elämää,
mut ei yrittää unohtaa.
Muistan sut aina
ja aina tuun sua rakastaan.
Ja ehkä vielä joskus,
taivaassa me tavataan.
Uusimmat blogimerkinnät
- Ei se ees oo täällä 04.04.
- Persoonallisuustesti 04.03.
- Tylsyys 08.01.
- <3 05.08.
- Elämä? 15.01.
- Testi, testi... 30.01.
- Taas näitä, joku uke/seme -testi 30.01.
- Tylsyys :D 27.01.
- Haha! TSH-testi! 11.11.
- Ohh... 15.10.