IRC-Galleria

Max on Manticore-projektin
tuote, geneettisesti muunneltu ihminen, joka on koulutettu tappavaksi sotilaaksi. Hän pitää kiinni omista periaatteistaan ja vaikuttaa usein muista hiukan sulkeutuvalta. Max pitää kuitenkin huolta niistä ihmisistä, joista hän todella välittää.

Älykäs, elämästänsä nauttiva, oma itsensä oleva ihminen, joka ei pakene omia paheitansa

Olet kokemusten ja ajattelun kautta oppinut elämään täysin rennosti omana itsenäsi ja täten tiedä...t itsestäsi paljon. Tällaisen persoonallisuuden omaava ihminen tietää paheensa, tietää mistä nauttii, tietää mikä tuntuu itsestä hyvältä, mutta mistä tulee jälkeenpäin paha olo. Tällaisen ihmisen ystävä on helppo olla - hänelle voi kertoa luottavaisin mielin kaikki asiat. Kun ihminen tietää itsestään kaiken, hän myös ymmärtää, ettei kaikkea pahaa mitä itsestä löytyy, kannata piilotella. Piiilossa paheet ovat joka tapauksessa olemassa ja niiden piilotteleminen väsyttää. Ihminen tietää ja näkee yleensä itsetiedon kautta hyvin myös toisten ihmisten ajatukset ja voi sortua joskus esittämään tietylle ihmiselle jotain sellaista, mistä toinen ihminen pitäisi. Tämä ei pitemmän päälle kuitenkaan ole hyödyllistä, ja tiedät myös sen! Persoonallisuutesi hedelmät ovat todellakin jaossa suurin määrin. Harvat ihmiset ottavat niitä kuitenkaan vastaan, sillä ne eivät ole huomiota herättäviä. Ne jotka ne kuitenkin ottavat, ottavat ne lämmöllä ja rakkaudella vastaan, sillä ne eivät ole ollenkaan pahasta, vaikka itse voit ollakin!

EI ENKELEITÄ

(K.Viikate)

Ei ristinsieluja saa yksin eksymään,
ohjaa ei opas heitä kohti etelää
Paha vaanii, vaan ei vie


Suruvaippa poikki lentää korven kivisen,
vastarintaan kera sinivuokkojen
Paha vaanii, vaan ei vie


Vieri ei viattomat yli jyrkänteen,
vierivät reunalle, edemmäs eivät mee


Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa


Askelmia uupuu, kaiteet loppuu kavaluuteen
Hetken laulu antaa etumatkan ikuisuuteen


Alhaalla odottaa vain loimi syvän veen,
valmiina peittelemään kylkeen syvänteen, laupeuteen laineillansa


Meillä silta huojuu ilman vartijaa lailla iättömän uskon
Ei sitä käydä ilman että pelottaa, ei käydä jälkeen iltaruskon
Sinä kuljet miten katsot, katsot kuinka kuljen;
kuljet pois kun täällä ei tarjota kuin
muistoja, seppeleitä, vaan eipä enkeleitä
käy kanssamme kulkemaan huojuvaa siltaa