IRC-Galleria

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Riittäkkö kaikille rakkautta?Torstai 26.05.2011 22:33

Onkohan kaikillle sitä oikeaa? Joillakin on monta oikeaa. Ja joillain ei yhtään! Miten voi tuntea täysin tuntematonta kohtaan jotain ? Ennemmän, kuin pitäisi. Miksi tuntemukset pitää kätkeä? miksi niitä ei voi kailottaa koko maailmalle? Kuka sanoo jarruta? Miksi jarruttaa? Miksi pelata? miksei vaan voi saada onnea?

HipTorstai 19.05.2011 02:15

Jotkut hetket voisi kyllä kokea uudestaan ja uudestaan.

fffPerjantai 13.05.2011 11:41

LAalalala, kun laulattaa. Hahahaa Kun naurattaa.! Ihana päivä! TAhtoo Huomenna Ylivieskaan voisko joku kuskata?? Kiitos! :)

HahahaPerjantai 13.05.2011 11:04

Smurfiina sai räkäiset naurut päälle, kun avasi oven! Mitä Opimme sinisiä sukkahousuja ja sinistä t-paitaa eri värisillä shortseillla ei kannatta yhdistää!

huihMaanantai 09.05.2011 02:42

Kaksin aina parempi yksin aina arempi

ÄRSTY!Perjantai 18.03.2011 23:14

vittu mitä kakkaa!

Sepi on niin kännissä,Torstai 17.03.2011 23:48

että se syö kaikki komentitkin!

Miehet syö naistaSunnuntai 13.03.2011 13:07

sisältä ja ulkoa!

Odd momentsMaanantai 07.02.2011 20:58

Torstai 3.2. 2011
Tulin tänne Runnille, anteeksi tarkoitukseni oli kirjoittaa Runnin kartanolle, Rock The House tapahtumaan Dj:ksi. Sain oman pienen huoneen kahdeksi yöksi. Aluksi yksinolo jännitti vanhassa rakenuksessa, koska tiedän vanhoissa taloissa kummittelee.
Pelkäsin aluksi niin paljon, etten uskaltannut ottaa vaatteen vaatetta pois vaan menin sängylle peitten alle makaamaan ja tärisemään.

Viestittelin ystäväni kanssa ja tajusin vasta hänen viestistään, että paljon ennen minua kartanolla ovat vierailleet Suomen historian suurmiehet, kuten Eino Leino, Mannerheim ja monet muut.
Silloin ymmärsin, että olin etu-oikeutettu vieraluuni kartanossa. Ja ehkä minun olikin tarkoitus tulla tänne ja löytää kauksi kadonnut inspiraationi taiteen suhteen. Silmääni kostuivat hiukan, kun tajusin kuinka olen kaivannut maaseudun rauhaa ja tunnelmaa. Tietenkin täällä kartanossa kummittelee, onhan sillä pitkä historia takanaan ja edessä!

Alun peloissani kuulin, pikku askeleita, kuin lapsi olisi juossut pitkin käytävää. Ja monia muita outoja ääniä. Se kuuluu asiaan. Luulen, että henget oudoksuivat aluksi minua, mutta uskon heidän toivottovansa minut tervetulleeksi heidän kartanoonsa.

Minua jännittää vieläkin, mutta olen huojentunnut sillä tiedän että en ole yksin. Tiedän senkin, että minussakin asuu se pieni taiteilija, joka on ollut piilossa kaupungin hälinäsä, joka varmasti tämän kokemuksnen jälkeen tulee taas esiin.

Asun huoneessa nimeltä Ruth. Kuulin, että tämä huone on ollut aikoinaan näyttelijä Ruth Snellmannin huone, muuta hänestä en tiedä. Uskon tosin, että hän tai joku muu näyttä minulle yöllä kuka Ruth oikeastaan oli. Toivon tietenkin, että se näytettäisiin minulle unessa.

Tiedän valmiiksi itsestäni sen verran, että heti silmät sulkiessani, alan kuulemaan ääniä ja ne pelottaa, mutta minkäs sitä omalle mielikuvitukselleen voi!

Huoneesta vielä.
Täällä on vihertävän ruskea tapetti, ja ohuen ohuet lattiat. Punaiset väriltään. Ikkunan raamit ovat vihreät ja niissä on vanhat säpit.
Ulos katsoessa vastaan tulevat suuren suuret jääpuikot, jotka roikkuvat räystäältä. Katseen suunnatessa kauemmaksi talviset puut muodostavat upeita varjoja ulkovaloja vasten. Ainakin kahdet ulkovalot hohtavat punaista väriä ympärilleen.

Kiitos Ruth, että sain tulla kyläilemään huoneessasi. Vierailuni täällä on antannut minulle uusia tuntemuksia sekä voimia tulevaa varten!