IRC-Galleria

Inhottavaa, kun näkee joillakin täällä galleriassa tätä ilosanomaa, että "yhdessä jo 1 vuos ja blaahblaah.."

Entäs minä sitten? :(








Onko tämä meijän juttu sitten ikuista, vai jäikö se "siihen"?
Äänestän ikuisuutta! kuulostaa synkältä, yet kuitenkin niin romanttiselta.
Saitpas kaartinjääkäri Andlin, mitä halusit.
Mur.

Rakas.. Nenäkarhu..

Kaipaan yhtä tiettyä ässällä alkavaa ihmistä nyt niiin helvatun kipeästi,
että sydän melkein purskahtaa rikki.
Ei se kai mitään vaikka näin kävisikin, koska siitä mitään jäljellä kai enään olekaan.
Se on vain pieni nahistunut ja sairastunut riekale kaiken muun turhan sisässä.

Voi kunpa voisi pistää itsenä talviunille.

VOI näetkö Santtu miten sie pistit tyhmällä teollas mut kärsimään?

"How do you think I'm going to get along,
without you, when you're gone.
You took me for everything that I had,
and kicked me out on my own.."

"ARE YOU HAPPY, ARE YOU SATISFIED?"

En tiedä mikä oli suunnitelmasi. Ää! Tule nyt vittu jostain valaisemaan, saatana!

Kulta..? :( chuu..? snif..

http://www.youtube.com/watch?v=fwoiaXoNmAw&feature=related

Laitoin ton edellisen hirvees kirvees
En tie mikä vimma mulla on sikiäny Queenia kohtaan kamalan pontevalla surulla ja kaiholla ja raivolla.

Mut ei siitä sen enempää. Se on Sanssun syytä se, eikä se sinäänsä mikään paha juttu enää.

-

Yritin laulaa Johanna Kurkelan - Ehkä ensi elämässä (laulu parantaa) ja aloin pillittämään kuin pikkutyttö jäätelönsä ku pudotti. Olinpa vähän, että mitäs saatanaa.
Olipa kyl kolkkoa ja typerää, joo.. mutta koskettava biisi se on oikeastaan :>
Ei ole kyllä ikinä mitkään erolaulut yms. koskettaneet vaikka samassa jamassa olisi kuin mitä artisti. Mutta nyt, se on jännä kuinka kuvottavimpikin loru saa huulen vapisemaan.

Mut ei siitä sen enempää. Semmoista se kai sitten on.

-

En odota kesää enää hurjalla lapsen innolla.
Mutta kuka sitä tajuaakaan odottaa tämmöisissä lämpötiloissa.
No joo, on siinä muutakin....
Välillä sitä ei halua ajatella mutta se tulee alitajunnasta kohta väkisinkin moikkaamaan.

Yllättävää. Ei sinäänsä haluaisi, mutta on kuitenkin vähän parempi mieli.
Santtu muute, olit mun huoneessa perjantaina, jäit kiinni! Ja sit sluibasit mun uniin.
Mut kiva kiva, jatka samaan malliin, en ainakaan unohda sun.. you know ;)

Mut ei siitä sen enempää. Elämä jatkuu, vähän pakostakin.. näköjään

Theres no time for us
Theres no place for us
What is this thing that builds our dreams yet slips away
From us

Who wants to live forever
Who wants to live forever....?

Theres no chance for us
Its all decided for us
This world has only one sweet moment set aside for us

Who wants to live forever
Who wants to live forever?

Who dares to love forever?

WHEN LOVE MUST DIE..

But touch my tears with your lips
Touch my world with your fingertips
And we can have forever
And we can love forever
Forever is our today
Who wants to live forever
Who wants to live forever?
Forever is our today

Who waits forever anyway?

Toisiinsa kietoutuneina
He kulkevat metsän halki
Heille tuntemattoman
Pienille loputtoman

Rukkapeikkotakkutukka
Ja heikkopeikkopelokas
Molemmat niin urheina
Ovat toistensa tukena

Mitä puiden takana heitä odottikaan?
Niin kaunis kukka
Jota ei osaa sanoin kuvailla
Sen tahtoi itselleen rukkapikku takkutukka

~
Lyijynraskaita
Jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa
Ympärillään pelkkää harhaa
~

Halki jäätyneen maan
He kulkevat käsikkäin
Katsomatta toisiaan
Sanomatta sanaakaan

Jään pinnasta peilasivat
Huurtuneita kasvojaan
Silmät niin vettyneet
Ovat isäntiinsä pettyneet

Se kukka kuoli ja takkutukan kyyneliin
Hukkui heikko peikko
Niin se vain menee
Ei aina käykkään niin
Kuten toivoi rukkapikku takkutukka

~
Lyijynraskaita
Jalkojaan ei tunne kumpikaan
Ei maailmaa
Ympärillään pelkkää harhaa
~

Sormet vieraat soittavat
Tätä soitinta
Kuoleman sormet
kylmät ja kankeat

Astun sisään portista
Vieras maailma
Avautuu sen takaa
Maisemat ankeat

Nyt sanat on jo sanottu
Laulut on laulettu
Aamun koittaessa
Ilta jo hämärtää

Kun hukun itkuuni
Toivon että jää
Edes kauniin kukan nimi
Tänne elämään

Hän puhui
että Tuonela olisi olemassa
Niin hän sanoi
ja sai minut uskomaan
uskomaan
että puut puhuvat
heinät kuiskivat

Niin kauan oli
kevät
syksy
ei mikään muu

Diana kuupaholaisen selässä..
Ja minä olin
kuin pieni lapsi

Niin paljon rakastin rajattomia
köyhien satuja

Hän puhui
minä kuuntelin
kuuntelin
Ja voi
miten hän oli kuin
tarua itse

Kylmät olivat
marraskuun tuulet
sinä iltana
kun hän sanoi palaavansa
..Ehkä

Oli vieläkin vain
kevät
syksy
ei mikään muu
Ja minä rakastin sitä ajatusta
Olin hölmö

Mutta hän
puolijumalani
ei ollutkaan kuolematon..



Kuitenkin
Hän oli saanut minut
typerän uskomaan

Uskomaan
että maa suutelee
ja kuolleet runoilee

Ja niin
Hän palaa vielä...

Santtu, juon sun kaljaas nytten.
Heidikin otti, sori.
Sain sit ottaa sun, mun himoitseman panosvyön.
Äitis otti ikkunallen :')
Nostan tuoppini sulle, senkin blondi,
ja toivottavasti skoolaat takaisin!
Tulepas kertoo mulle joskus minkälaista siellä "tuonpuoleisessa" on, joohan?
Ku siitähän oltiin puhuttu, paljonkin.
(Kyynelhän tässä tulee silmään ku pitää puhua menneessä, perkele)

Mä oon todella kiitollinen, et se olin minä, joka tunsi sut parhaiten,
läpikotaisin.
Melkein kahdessa vuodessa yhdessäoloamme,
sitä opin ymmärtämään
mutta en sitten ihan täydellisesti, näköjään.

Traagisesti päättyi tääkin taival.
Vaikka, en mä todellakaan ollut tämän arvoinen, senkin höpsö

Mutta.. mä muistelen susta pelkkää hyvää
Hah! Eipä susta muuta, kuin hyvää löydykään.
Niin tavattoman rakas olit, ja olet,
ikuisesti.