IRC-Galleria

Oon selvästi sukua äitille, tämä todistaa sen! Oltiin nimittäin jalkapalloa kattomassa ja siinä sitten kentän reunalla katsottiin, paitsi että äiti ennemminkin kuunteli. No, koska valmentaja oli paikalla, se kannusti joukkuetta ja huuteli ohjeita, kuten et "pidä pallo" ja "rauha".

Äiti ei oikein tajunnu tätä kyseistä "rauhaa". Se kysy et miks kaikki huutaa koko ajan rauhaa ja "kummassa joukkueessa se Rauha oikein sit pelaa..?".

Hmm, mitä voimme tästä päätellä? Vaikka se nyt olinkin vitsi, eihän äiti oikeesti tyhmä ole, vaikka sukua ollaankin, niin silti... Huh huh. Äiti ei tule enää samaan aikaan mun kans katsomaan mitään peliä.

Mietin tässä taas elämän monimutkaisuutta ja muuta shäissee. Tuijotin shampoo-pullon kylkeä, kun sitä ajattelin, itse asiassa siitä se mieleeni putkahtikin. Nimittäin siitä tuoteselosteesta. Ensin luetellaan mitä hienoja aineksia shampoo sisältää, ja mitä erityisominaisuuksia sillä on, sitten kerrotaan mitä se käytännössä tekee, ja sitten mainitaan lopuksi kissan kokoisilla kirjaimilla: "JOS SHAMPOOTA MENEE SILMIIN, HUUHTELE RUNSAALLA VEDELLÄ!"

Ensinnäkin vois kysyä, mitä on runsas vesi..? Määrittele miten vesi voi olla runsasta, tai toisaalta, miten vesi voi olla epärunsasta, eli toisin sanoen pientä vettä. Mitä on pieni vesi? Ellei sitten Perhon ainokaisen järvet.

Mutta se pointti tässä pohdinnassa on se, että miksi shampoo-pullon kyljessä lukee suurella fontilla tuo varoitusteksti? Kai nyt tyhmempiki ihminen tajuaa, että jos shampoota sattuu vahingossa tai epävahingossa silmiin menemään, niin se pitää pestä pois. Kai se nyt kirvelee, ja sitten lähtee silmästä selkärangan kautta aivoille semmonen signaali, et nyt pitää tehä jotain ja äkkiä. Vois ne refleksit ilman varotustekstiäkin toimia. Ehkäpä.

Meillä oli tässä yhtenä päivänä lettukestit, ja en sitten oikein tienny et mitä hilloa pitäis laittaa, kun ei niistä oikein koskaan tiedä, ja kun pöydässä olis myös sitä mysteeristä "lettuhilloa". Päätin sitten kysyä äitiltä neuvoa, mutta en ny tiiä, et auttoko se...

Minä: "Jos vadelmahillo on tehty vadelmista ja mansikkahillo mansikoista..."
Äiti: "Nii?"
Minä: "Onko lettuhillo tehty letuista..?"

Jostain syystä kaikki vaan nauro, enkä vielä tänäkään päivänä tiiä onko se lettuhillo nyt tehty letuista vai ei! :-/

Tässä eräänä päivänä äiti luki lehteä mulle (kun en itse vielä osaa, oon niin pieni).

Äippä: "Tässä lehessä olis kirjotuskilipailu... Ai mutta joo, tässä lukkee, että perheessä pittää olla vammaisuutta tai muuta pitkäaikaissaurautta."
Minä: "Hei, me voitais osallistua..! Öö..."

Ehkä kevään tulemista ei voi ennustaa siitä, että alan sekoilla vielä enemmän kuin tavallista, mutta kissoista sen ainakin tietää. Tänään Tuhvi istu ikkunalaudan reunalla, ja jouduin raahaamaan sen siitä pois, vaikka kissa piti kiinni kynsin ja hampain. Ei siinä vielä mitään vaarallista, mutta kun se istu sillä laudalla ikkunan ulkopuolella, ja yläkerrassa.

"Jussin mopo" tulee nyt toiveuusintana. Ensimmäistäkään painosta en muista, mutta aihealue on niin laaja, että juoni on edelleen hallussa.

Elikkäs tarina menee näin:

(Perustuu tositapahtumiin.)

Olipa kerran keväinen aamu Perho-cityssä. Koulu oli juuri alkamassa ja kaikki - paitsi Jussin mopo - olivat skarppina. Jussi talutti mopoaan läheiselle Essolle, jossa se sai ns. sielun ja ruumiin ravintoa elikkä toisinsanoen tankattiin. Kun tankki oli täynnä, saattoi Jussin matka koululle jatkua, mutta opettaja ei ollut kovin mielissään siitä, millä nimellä Jussi ajokkiaan kutsui. Sen pituinen se. Mutta mikä, se selviää seuraavassa jaksossa.

Olipa kerran, kauan sitten, laivastonupotuspeli. Siitä on varmaan jo viikkoja, mutta kun löysin parin vanhaa strategiapaperia niin muistot palautuivat mieleen, kuin ne olisivat tapahtuneet vasta eilispäivänä...

Asetelma oli minä, Sergey Fukov vs. Joni von Sherripai, laivasto oli suuri kuin mikä.

Taistelua käytiin kivein ja kepein (eli kynin ja paperein tässä tapauksessa), ja kun kivet ja kepit loppuivat, kävimme laivastojen kimppuun lähes paljain käsin, jommallakummalla taisi tosin olla hikiset nahkahanskat, joille myöhemmin vodkaryyppäjäisissä naurettiin.

Kun muutama viimeinen taistelualus oli jäljellä, päätimme nimetä ne, seuraten idoli-elokuvamme Star Wreckin jalanjälkiä.

Minulla oli paikalla A-1 kytynen yhden ruudun paatti, joten nimesin sen CPP Kalinkaksi.

Kalinka voitti. Ihmeitä tapahtuu siis edelleen. :)

Jeash, pääsin matikan kokeesta läpi! Korotin yhden nelosen vitoseen, enää kolme jäljellä ja sitten pääsen ylioppilaaksi! :D No joo, yks koe vielä.

Olin kokeessa n. 25 minuuttia (koska inhoan matikkaan, enkä jaksanu sitä yhtään kauempaa), en käyttänyt laskinta (koska sillä ei pysty laskemaan oikein mitään, vaikka osaisinkin, se on niin vanha). Ja mikä parasta, tein yhen tehtävän ja piirsin yhen ruman pylväsdiagrammin, ja läpi meni täysilllä pisteillä. :D

Hassua.

Tämä ei ollut ihan sitä, mitä etsin:

Filosofinen zombi
"...siinä määrin kuin tässä tapauksessa on relevanttia."

Joten päätin kysyä oraakkelilta:

Mitä on relevantti?

Oraakkeli vastasi:
"Sitä mikä kuitenkin herättää eniten pahennusta kanssaihmisissä, halusit tai et."

Musta tuntuu, että oraakkelista oli itse asiassa enemmän apua kuin wikipediasta.

Varmuuden vuoksi halusin kääntää relevantin vielä kontin kielelle, ja tulos oli hämmentävä: "kolevanttirentti"

I'm so confused now. :-/

Vihdoinkin Aku Ankasta tuttu henkilö, johon voin täysin samaistua.

_____________________________________________________

- Keksijämme teki yksinäisessä majassaan merkittävän havainnon:

"Njams! Juusto sopii hyvin yhteen päärynöiden kanssa!"

- Hän teki toisenkin havainnon:

"Kun ottaa linssinsuojuksen pois, näkee paljon paremmin ja enemmän."

"...Ja jos ihminen voi oppia moraalin subjektiksi vain oppimalla moraalin palkkio- ja rangaistusjärjestelmänä me kaikki olemme banaalin pahuuden potentiaalisia ilmentäjiä."

Kyllä yliopiston pääsykoekirja tietää.