IRC-Galleria

Mä tajusin tänään ja eilen, että kuinka paljon joitakin tiettyjä ihmisiä rakastankin. Ja kuinka paljon pitäisikin.

Ja tänään malmin hautausmaalla kävellessä pystyin melkein tuntemaan kaiken sen rakkauden mitä ne ihmiset, jotka sinne oli haudattu, on joskus elämänsä aikana kokeneet.
Ja se rauhallisuus.
Kun ongelmia ei enää ole.
On vaan tunteet.
Ja niitä saa seurata.
Se on jännää, miten ihmisten tunteet kuollutta ihmistä kohtaan, ei kuole.
Siel oli monia mummoja menossa käymään haudoilla.
Yksin. Ja ne oli varmasti menossa "tapaamaan" niille rakkaita ihmisiä.
Siel oli ihanaa.
Ja se miten siellä näki että joku on arvostanu rakkaitaan, kun on hankkinu suuren muistomerkin, tai pienen kiven ja siihen päälle kivestä veistettyjä lintuja. Tai pieniä enkeleitä.
Ja siellä oli yksi tosi kaunis enkeliveistos jonkun hautakivenä.
Se on yks paikka missä rakkauden voi mun mielestä nähdä ja tuntea tosi vahvana.