IRC-Galleria

Kasvot kalvaat neidon melankolisen.
Ei ole enää jäljellä kuin kuori.
Kädet niin arpiset kertovat
tarua sisäisestä tuskastani,
jota kukaan ei pysty ymmärtämään
kunnolla,
KOSKAAN.
Lankesin ja tipahdin vai
tipahdinko ja lankesin?

Odotan Häntä,
Hän joka Minulle oikea on.
On vaikeaa luottaa.
Vaikeaa luottaa lupauksiin.
Haluan luottaa.
Kuka on se,
joka sydämeni särkyneen korjata vois?


Löydä Minut...
Joka Minulle oikea on
ja paikkaa sydämeni särkynyt.
Vaikeaa se olla voi,
koska kovan kuoren olen
ympärilleni kasvattanut.
Murra kuoreni ja
löydä aito Itseni.

On arvetsielussani syvät
ja tuska menneen elämän raastaa toisinaan pahasti
sisintäni.
On mieli musta yönneidon tän,
käsien arvet muistuttavat kuinka
minuun sattuukaan.
On vaikea luottaa.
Silti kaipaan vain aitoa rakkautta.
Yönneito antaa veren valua ja sulkee
itsensä pahalta maailmalta.
Käsiensä lomaan peittää kasvonsa
ja itkee katkerat kyyneleensä.
Viha, rakkaus, sekaisuus,
ehkä elämän mysteerit vielä
yönneidolle paljastuu,

Viiimein vapaa tuskasta,
viimein vapaa pelosta,
viimein olen oman Itseni Valtiatar.

Ovat kyyneleet viimeiset itketty,
sydän särkynyt
viimein taas ehyt on.

Olen valmis jälleen elämään,
on kuoleman kaipuuni
viimein hiipunut hiljalleen,
vaan pahat muistot
eivät koskaan katoa,
silti voittanut olen nekin,
ajat synkeimmät.

Elämä ei ole todellakaan helppoa vaihteeks...
Pitää kuitenkin koittaa vaan jaksaa eteen päin...
Periksi en anna PRKL!!!!

Taitaa tää pääsiäinen täs alkaa pikkuhiljaa...
Tsubbi dubbi duu ja rommia kittaan.hih=D
Lähtispä joku baariin tänää tai huomen...

Kyllä tuntuu taas siltä kuin kaikki hajoaisi...
Kaikki...
mieleni, elämäni, maailmani, kaikki...
Tähän epätoivoon on niin helppo hukuttautua hiljaa ja ajelehtia sen mukana pois...
pois...jonnekkin...
Jonnekkin missä tuska loppuu ja hiljaisen valittajan viimeinen valitus haihtuu ikuiseen hiljaisuuteen.


Niin on tunne sisälläni musertava.
Silmäni ovat nähneet kuolemaa, en jaksa enää...
Miksi ympäriltäni kuolema korjaa satoaan sitä niittäen kiivaasti?
Eikö päivääkään ilman tuskaa, ilman surua, ilman kipua, ilman tätä epätoivoa...

Näenkö vielä päivää parempaa?
Vai tännekö jään yksin harhailemaan?
Ikuiset kysymykset mielessäni....

Vieläkö voin tuntea kesätuulen lempeän poskellani sen kuivatessa kyyneleeni?,
ehkä on olemassa vielä eräs joka saa minut luottamaan elämän kauneuteen...
Saa jäätyneen sydämeni sykkimään onnesta...
Huuleni hymyyn saa...ehkä...

Mä en tajuu mikä mulla on...Vi...taa kaikki jotenkin.
Ehkä olen jokseenkin tylsistynyt....EI!
Nyt tarttisin entisiä lääkkeitäni, mutta lekuri teki tosi "mukavan" tempun ja päätti lopettaa entiset ja ainoot lääkkeeni jotka auttavat.
Olen jokseenkin raivona...jokseenkin! PALJONKIN!

Unta en saa ja huomenna tai tänään pitäis olla meikkaamassa asiakasta erikoistilaisuutta varten...
Juoksenpa sitten heti aamupäivästä ostelemaan hieman täydennystä meikkiboxiini.
Onneksi olen suunnitellut kaiken valmiiksi...Taidankin käydä Kaisaniemessä ostamassa Crimasin tuotteita tätä keikkaa varten.
Oikeen sävyinen mekkivoide on pakko löytyä! Sitten muutama luomari nappi, jauhepuuteria ja mahdollisesti vielä jotain huulillekin...eiköhän se siitä sitten, tilaus tuli vain niin lyhyellä varoitusajalla, mutta tämä on tärkeä keikka ja toivottavasti onnistun luomaan mahdollisimman onnistuneen lopputuloksen ja toteutettua asiakkaan vaatimukset...pikkuisen otan paineita, mutta taidan kuitenkin onnistua....
No joo, paniikki meinaa iskeä! Homman on pakko mennä nappiin!

Taas se on viikko mennyt ja viimeinkin on taas perjantai...
Olisi kova into lähtee jonnekin ulos, mutta koko viikon kestänyt nuha/flunssa ja siihen
kuuluva päänsärky vaivaa mua vieläkin...Voi s....tana!
Kauppaan on pakko raahautua vaikkei jaksais millään...
Tuntuu ettei särkylääkkeetkään jeesaa tähän särkyyn.
Eipä sitä tiiä mitä vielä keksin...