IRC-Galleria

Tulkoon mitä vaan. Minä seison ja kestän, kukaan eikä mikään minua kaada...! Ei enää ikinä!!

Itse juuri sairaalassa aikaa viettäneenä "muutaman" vuorokauden on pakko ottaa kantaa tähän. Ymmärrän oikeasti kun kundi kaveri, kihlattu tai aviomies on joutunut sairaalaan niin silloin kun häntä mennäänn katsomaan tilanteen tasaannuttua niin miksi vitussa pitä laittaa jalkaan kovapohjaiset kengät (korko)? Kävelet pitkin sairaalan käytäviä noilla kengillä jotka saavat kaikki miespuoliset potilaat hulluuden partaalle. Kyllä, se on oikeasti itsetuntoa nostavaa toimintaa mutta samalla myös edesvastuutonta. oletteko koskaan ajatelleet että se kävely voi olla joillekkin todella tuskaa, ajatelkaapa ihminen joka kärsii migreenistä? Joka kerta kun otatte askeleen: naps, naps, naps, naps niin tuo pieni ihminen voisi katkoa teiltä korot ja raajat jos vain siihen kykenisi.........
Sama asia koskee myös meitä uroksia, buutsit voi joskus vaihtaa lenkkareihin.

Musta tuli kerrostalokyttääjä, ihastuin. Vanhempi nainen verkkareissa lähdössä iltalenkille, olin tupakilla partsilla. Vastapäisen talon rapussa portaita pitkin ponnari pomppien lähti lenkille. HUOH.
Oli kaunista katseltavaa.........

-No niin, paskapaperikin loppui, on tässä yksin elämisessä opettelemista.
-Nyt laitetaan hakuun nainen:
-Max 160 cm
-Max 52 kg
-Pitkät hiukset
-Mielellään ulkomaalainen (Aasia, pohjoismaat kelpaa myös. Norja, Islanti,Tanska niitä en ymmärrä)
-Kielitaito ei ole tärkeä (puhe)
-Kielitaito: Kiroilethan esim: Japaniksi (sitä en ymmärrä)
-Palkkaus: taitojen mukaan
-ikä: mielellään yli 18 alle 25
-Osaa käydä kaupassa hakemassa esim: wc paperia
-Viikonloput pääsääntöisesti vapaat, kunhan pysyy pois jaloista niin ok.
-Aamuisin ei tarvitse keittää kahvia, sen osaan itse.
-Eväät teen myös itse.
-Työsuhde edut: Hyvä koti, oma sänky, ruokailu talon puolesta, lakisääteiset vapaat ja mahdollisuus edetä uralla.
-Sukulaisia ei suvaita samassa kiinteistössä. ( Asunnon etsinnässä avustetaan kyllä)
Mikäli tunnet olevasi etsimäni henkilö niin ota toki rohkeasti yhteyttä niin keskustellaan työpaikastasi :)

Mikäli olet edellämainittujen kansallisuuksien ulkopuolella ja paikka kiinnostaa niin ota toki yhteyttä, en ole turhan kranttu jos vaan sopimukseen päästään.

Juu kyllä se lähikaupanmyyjä taitaa tuntea mut, hain tänään olutta pieneen kohmeloon niin huikkas vaan ostosten maksun yhteydessä et pitäskö su/ma kieltää lailla? Monttu auki sanoin sille rouvalle et ei ois voinu paremmin asiaa ilmaista. Rouva tokas siihen hymyillen et siltä sä näytätkin :D

Sehän onkin ihan hyvä tyyppi :DD

On perseestä, siihen jää koukkuun.

Heräät ilman paitaa, ikkunat auki, partsin ovi auki, aivan jäässä, mietit missä olet, ei ketäään missään. Täydellinen krapula päällä, ajattelet että kello on vasta n. 24. Vitut, se on 4.38 ja stereot laulaa suunnilleen täysillä. Ei se kai oo ihme että naapurit kävelee pitkin seiniä . Nooh. Uuteen nousuun.... :)

Cerni#blogcomments

Miksi,
Rakastuin sinuun? = Hymyysi.
Kiinnostuin sinusta ? = ulkonäköösi.
Miksi olin hulluuna sinuun ? = Olelemukseesi.
Ajattein sinua ? En vain saanut sinua milestäni!

Nyt olet historiaa, kuten seuralaisesi. Läähättävävä pikku paskiainen jolla ei ole todellisuudentajua uninalleaan enempää. Elä ihmisiksi. Pidä heistä huolta kusipää !!

Lieneekö tästä tullut tapa purkaa tuntojani tavalla jota en aikaisemmin ole tehnyt? Ilmeisesti, koska kuitenkin tänne olen kirjoitellut kaikkea maan ja taivaan väliltä. Kaikki tekstit eivät kaikille näy ja se on hyvä, mutta suurin osa kuiteskin. Olen jo oikeasti muka iso poika joka käsittelee asioita omasta mielestään erittäin rationaalisesti ja loogisesti, jo työnsäkin puolesta. Vitut, olen pikkupoika jonka henkinen selkäranka on katkennut ilman omaa tahtoa. Tai siitä riippumatta? Mitä arvoja oikeasti ihminen elämässään haluaa / tarvitsee? Toiset tarvitsevat jonkun joka on lähellä aina, toiset jonkun joka on lähellä silloin kun sitä tarvitsee. Molempia ei kukaan voi saada, puhutaan kuitenkin kahdesta yleensä täysin erilaisesta persoonasta. Itse en oikeastaan edes tiedä mitä haluan, eikä varmaankaan suurin osa ihmisistä. Mutta sitä en oikeasti voi ymmärtää että luulet tekeväsi oikein, niin silti se sattuu niin helvetisti. Miksi? Joka kerta kun asiaa ajattelet tiedät tehneesi oikein mutta silti tuntuu kuin joku repisi kaikki sisuskalut irti, sydän viimeisenä. Lopulta olet niin turta että et enää jaksa tapella vastaan, annat mennä. Kuolet sisältä, aivot sanoo toista mutta sydän on vahvempi. Sydän vie sinua vääjämättä kohti tuhoa. Se vie sinua kohti sitä pistettä että olet valmis lopettamaan kaiken välittämisen, kohti sitä pientä pimää mustaa kohtaa jossa millään ei ole mitään väliä. Et ajattele muita vaan omaa tuskaasi, eikö se ole helvetin väärin? Silti oikeutat sen ajatuksen omien tarkoitusperien puitteissa? Toisella yleensä on ihan yhtä vaikeaa, mutta siinä on se pikku ero että hänellä on yleensä ne pakonomaiset rutiinit jotka on hoidettava (esim: lapset) joiden avulla he selviävät näistä asioista luultavasti nopeammin. Eivät toki helpommin, siihen en ota kantaa. Enkä myöskään ota kantaa siihen että kumpi on kumpi, kirjoitan yleisesti.

Luultavasti vuosien päästä tulee vielä tilanteita jolloin muistat sen henkilön tuoksusta, pienestä tahattomasta eleestä, mausta, tilanteesta tai jostain ihan muusta. Eikö silloin ole aina itku potku raivareiden paikka?

Vittu tää täytyy kirjottaa loppuun kun kerkeää, nyt on pakko mennä

Edit: 18.5.2009 klo: 20:45

Niin teksti jäi kesken, koitan nyt jatkaa sitä.
Olen kuitenkin ollut parisuhteessa kohtuu pitkään oman elämäni taipaleella. Melkein puolet elämästäni. (saman ihmisen kanssa) kaksi lasta ja lukemattomia kokemuksia rikkaampi. Onko se oikeasti väärin että on vaikeaa olla erossa ko. henkilöstä? Mielestäni ei, perseestä se toki on! olisi niin paljon helpompi jatkaa vain elämää ilman toista, mutta kun se ei vaan käy niin yksinkertaisesti. VITUN puupää. Tulen saamaan niitä itkupotkuraivareita vielä monta kertaa, valitettavasti......