IRC-Galleria

Ja laskukausi jatkuu. Sinkkuus masentaa erityisen paljon. Kelannu vanhoja suhteitaa päässä ihan hulluuteen saakka. Kaikki kuihtunu kasaan aina. Pisin suhde psykopaatin kanssa, muut käyttäneet hyväkseen ja uskotelleet enemmän kuin pystyivät/halusivat antaa... Miten tässä voisi mitenkään uskoa mihinkään hyvään ihmissuhteeseen edes teoriassa kun käytännön kokemukset niin perseestä?

Alituinen yksinäisyys ja toimettomuus käy korvien välin päälle. En vain tunne, että jaksaisin tehdä jotai duunia. Tuo selkäkin kun välillä kiukuttelee ja päänväli tuntuu olevan välillä niin tulehduksissa ja turvoksissa että tuntuu kuin se halkeaisi!

Joten mitä muuta tässä voi sanoa kuin , että elämä on perseestä ja sitten vain kuolee pois...